Valtiovarainministeriö asetti ensimmäisen Digi arkeen -neuvottelukunnan vuonna 2017. Toinen käynnistyi keväällä 2020. Laajapohjaisen yhteistyöfoorumin tavoitteena on digisyrjäytyminen estäminen.
”Digitaalisten palveluiden on oltava saavutettavia kaikille. Kehittämisessä tulee panostaa yhdenvertaisuuteen esimerkiksi esteettömyyden ja kielellisten oikeuksien puolesta. Digipalveluiden käyttöön tulee tarjota riittävästi neuvontaa”, kommentoi digitalisaatioasioista vastaava kuntaministeri Sirpa Paatero valtiovarainministeriön tiedotteessa neuvottelukunnan asettamista vuonna 2020.
Kuka ottaa kopin digitaalisesta osallisuudesta?
Keskustelun ja pohdinnan aiheita Digi arkeen -neuvottelukunnalla on riittänyt, sillä digitaalista yhdenvertaisuutta, osallisuutta ja kelkasta putoamisen ehkäisyä viedään 2020-luvun alun Suomessa eteenpäin monilla rintamilla. Muutamia esimerkkejä ovat vammaispalveluja tarjoavan Honkalampi-säätiön #ihandiginä-hanke, Kriminaalihuollon tukisäätiön Hard Luck -nettikahvila, Eläkeliiton mediataitotekoja -kilpailu, Sininauhaliiton Digiosallisuutta asunnottomille -hanke sekä Mediakasvatusseuran julkaisu Opas tasapainoiseen digiarkeen.
Digi arkeen -neuvottelukunta peräänkuuluttaa järjestelmällistä otetta digitaalisen osallisuuden kehittämiseen, ja ehdottaa toimenpiteitä tilanteen korjaamiseksi: ”Tilannekuvan muodostaminen digitalisaation vaikutuksista osallisuuteen ja hyvinvointiin tulisi vastuuttaa jollekin taholle. Väestötason kyselyihin on sisällytettävä digitalisaation vaikutuksia selvittäviä mittareita ja indikaattoreita. Digitaalisten palveluiden kehittämistä ja arviointia tulee jatkaa verkostomaisena yhteistyönä, kokemuksia jakamalla ja lisäämällä käyttäjälähtöistä kehittämistä valtion, kuntien, kolmannen ja yksityisen sektorin kesken”, neuvottelukunta toteaa.
Selvitysessä digiosallisuutta edistävät tekijät
Lisäaineksia Digi arkeen -neuvottelukunnan työhön on luvassa vuonna 2022 valmistuvassa Digiosallisuus Suomessa -selvityksestä, jonka valtioneuvosto on tilannut Jyväskylän yliopistolta ja VTT:ltä. Selvitystä luotsaa VTT:n erikoistutkija Olli Kuusisto, sen väliraportti julkaistiin huhtikuussa 2020.
”Digiosallisuuden käsite on suhteellisen uusi, moniulotteinen ja monitasoinen, eikä sille ole vakiintunutta määritelmää. Tavoitteena on määritelmän lisäksi luoda kattava kuva kansallisesta tilanteesta, hyvistä käytänteistä ja eri tahojen rooleista sekä mittaristo digiosallisuuden arviointiin ja toimenpiteiden suunnitteluun”, kertoi Kuusisto selvityksen lähtökohdista vuonna 2020.
Selvityksen ensi vaiheessa on tutkittu digiosallisuuden määrittelyä eri tieteenalojen näkökulmista. Selvityksen aikana on käyty vuoropuhelua niin ministeriöiden, viranomaisten, kuntien kuin kansalais- ja yritysjärjestöjen kanssa.
”Pyritään varmistamaan, että kaikki voivat hyötyä digitaalisesta yhteiskunnasta. Huomioitavia seikkoja ovat muun muassa teknologinen infrastruktuuri, saavutettavuus, turvallisuus ja luotettavuus, osaaminen ja tuki, sekä käytettävyys ja vuorovaikutteisuus. Tarkoituksemme on tuoda esiin digiosallisuuden mahdollistajat”, Kuusisto sanoo.
Suomi sujuvaksi
Verkkopalvelunsa pääsivulla Digi- ja väestötietovirasto (DVV) kiteyttää missionsa sloganiin ”Tehtävänä sujuva Suomi”. Vuonna 2020 väestörekisterikeskuksesta ja maistraateista muodostettu DVV muun muassa kehittää ja ylläpitää Suomi.fi-portaalia, pitää rekisteriä väestöstä ja rakennuksista sekä tuottaa sähköisessä asioinnissa tarvittavia tunnistusratkaisuja.
”Meidän eräs tehtävämme on poistaa esteitä eri hallinnonalojen väliseltä tiedonkululta. Sähköisten julkisten palvelujen nykytila Suomessa on periaatteessa hyvä, mutta kun jokainen on kehittänyt ratkaisuja hieman liikaa muista erillään, tietoa ei voi aina siirtää järjestelmästä toiseen, vaan syntyy turhauttavia tilanteita, joissa kansalaisilta kysytään samoja asioita moneen kertaan”, sanoo DVV:n pääjohtaja Janne Viskari.
Polkuja Viskari haluaa raivata myös palvelukykyä kiusaavaan pykäläviidakkoon. ”Lainsäätäjän tavoitteena pitäisi olla tilanne, jossa eri viranomaiset voivat hakea tietoja toistensa järjestelmistä niin, ettei asiakkaan tarvitse niitä pyytää ja toimittaa eteenpäin viranomaisen puolesta.”
Viskarin mielestä yhdenvertaisuutta tavoiteltaessa on hyväksyttävä se tosiasia, että joukossa on aina ihmisiä, jotka eivät syystä tai toisesta pysty asioimaan sähköisillä kanavilla.
”Vaikka kuinka digitalisoimme, meidän on palveltava kansalaisia myös puhelimessa ja kivijalassa.”
”Sähköisten julkisten palvelujen tilanne Suomessa on periaatteessa hyvä. Niiden yhteentoimivuudessa on kuitenkin petrattavaa, kun joka taho on kehittänyt omia palvelujaan muista erillään.”
Janne Viskari, DVV
Tiekartta opastaa
Demos Helsingin laatima Digihyvinvoinnin tiekartta Suomelle ilmestyi vuonna 2020, ja on osa valtioneuvoston Digihyvinvointi perheissä – Suomi hyvin käytetyn ajan mallimaaksi -hanketta.
Vanhemman konsultin Leena Alangon mukaan vuoteen 2030 ulottuvan tiekartan tarkoitus on auttaa päättäjiä, organisaatioita ja toimielimiä tekemään ratkaisuja, joilla luodaan hedelmällinen alusta arjen digihyvinvoinnille.
”Kutsumme tiekartan toteuttajiksi teknologian kehittäjät, erilaiset yhteisöt, tilat ja työpaikat, koulut, palveluntarjoajat sekä poliittiset päättäjät.”
Virstanpylväitä ovat muun muassa Kelan ja neuvolan kehittämä digitaalinen vanhemmuuspakkaus, koulujen digitutorjärjestelmä, ylikansallisten teknologiayhtiöiden verottaminen Suomesta tuotetuista voitoista, digihyvinvoinnin huoneentaulu työpaikoille ja teknologian pelisääntöjä avaava viestintäkampanja museoissa, asemilla ja muissa julkisissa tiloissa.
”Suomen digitaalista kestävyyttä ei toistaiseksi mikään taho seuraa laaja-alaisesti. Digitalisaatiota on tehty luonnotiede- ja teknologiapainotteisesti, vaikka näkökulman tulisi ulottua myös ihmistieteisiin”, Alanko huomauttaa.
Kaikki mukana
”Digitalisaatio ei ole vain elämää helpottavaa teknologiaa, vaan myös vallan uusjakoa”, Leena Alanko toteaa.
Internet sekä digitaalisten laitteiden ja sovellusten käyttötaidot mahdollistavat uudenlaisia osallisuuden, opiskelun ja työnteon muotoja, mutta taitojen puute aiheuttaa eriarvoistumista. Tiekartassa todetaankin, että digitaitoja on päivitettävä koko elämänkaaren ajan.
”Taitojen päivittäminen on tärkeää muun muassa siksi, että ihmiset voivat jatkaa työntekoa, olla vaivattomasti yhteydessä läheisiinsä sekä vahvistaa osallisuuden tunnettaan”, Alanko sanoo.
Esimerkiksi ikä tai kielitaidottomuus eivät saa syrjäyttää ketään digitaalisen hyvinvoinnin marginaaliin.
”Teknologia kehittyy jatkuvasti, ja kaikille taustasta riippumatta on tarjottava mahdollisuus osaamisen päivittämiseen ja elinikäiseen oppimiseen”, Leena Alanko kiteyttää.
Digitalisoituneessa maailmassa ruutuajan laatu ratkaisee
- Suomessa 2020-luvulle tultaessa 18–29-vuotiaista 75 prosenttia käytti internettiä yli 20 tuntia viikossa, ja 10 prosenttia peräti yli 51 tuntia viikossa.
- Suurin osa 30–60-vuotiaista seuraa sosiaalista mediaa jatkuvasti tai monta kertaa päivässä.
- Tällä hetkellä käytössä olevat mittarit eivät anna riittävästi tietoa siitä, miten ruuduilla vietetty aika on yhteydessä hyvinvointiin.
- Kuinka paljon, millaisissa tilanteissa ja mitä varten teknologiaa käytämme, ovat kaikki merkittäviä asioita digihyvinvoinnille. Esimerkiksi videoiden katsominen on passiivisempaa kuin omien videoiden tekeminen, joka kehittää ajattelua ja taitoja.
- Teknologian käyttö myös vahvistaa ihmissuhteitamme ja hyvinvointiamme. Verkossa voi esimerkiksi saada vertaistukea haastavaan tilanteeseen.
Lähde: Digihyvinvoinnin tiekartta Suomelle, Demos Helsinki
