Tämä 40 vuotta täyttävän TIEKEn ja Suomen digitaalisen yhteiskunnan nykytilaa ja tulevaa käsittelevä artikkeli on ilmestynyt ensimmäisen kerran TIEKEn Matkaeväitä digitaaliseen tulevaisuuteen -julkaisussa. Tutustu sähköiseen julkaisuun sen omalla sivulla tai tilaa painettu julkaisu.
Pitkään ajattelimme, että avoimen ja oikeudenmukaisen tietoyhteiskunnan peruspilari on arjen kattava internet.
Nyt tiedämme, ettei se riitä. Samalla kun portit tiedon valtavaväylälle ovat avautuneet kaikille, olemmekin tilanteessa, jossa teknologia tukee informaatiosotia, jakaa ihmisiä kupliin ja saastuttaa luontoa.
Toimintaa hyvän puolesta
Maalittaminen, valeuutiset, kyberhyökkäykset, identiteettivarkaudet ja elektroniikkaromu ovat nousseet ilmiöiksi 2000-luvun alkupuolella. Ymmärrämme, etteivät hyvät tavat ja korkea moraali ole itsestäänselvyyksiä verkossa – kuten eivät muissakaan ympäristöissä.
”Digitalisaation pimeään puoleen on puututtava, ja tässä TIEKEn kaltaisilla toimijoilla on tärkeä rooli. Ongelmat ovat globaaleja, joten myös niiden ratkaiseminen vaatii kansainvälistä yhteistyötä”, sanoo TIEKEn toiminnanjohtaja Hanna Niemi-Hugaerts.
”TIEKE vie kehitystä eteenpäin esimerkiksi hakemalla ratkaisuja kehittämishankkeiden kautta, edistämällä tiedolla johtamista ja vahvistamalla digitaitoja ja medialukutaitoa”, Niemi-Hugaerts havainnollistaa.
Johdetaanko meitä harhaan algoritmien avulla? Onko tekoäly isäntä vai renki? Näitä pohditaan yrityksissä, poliittisilla foorumeilla, kouluissa, kaveriporukoissa ja digitaalisia ratkaisuja kehittävissä innovaatioyhteisöissä.
Vastuu alkaa huipulta
Yliopistoyhteisö Turku AI Societyn Opas tekoälyn etiikkaan -julkaisun teemoja ovat muun muassa automaattinen profilointi, yksityisyydensuoja, yksilöiden itsemääräämisoikeus ja datan hyödyntäminen.
”Kansalaiselle voi tuottaa hankaluuksia hahmottaa, kuinka systemaattisesti erilaiset älylaitteemme keräävät ja jakavat tietoa käyttäytymisestämme, usein ilman selkeää suostumustamme”, oppaassa todetaan.
Turku AI Society korostaa yritysvastuuta: Jokainen yritys on osaltaan vastuussa turvallisesta tekoälykehityksestä.
”Vastuullisuus alkaa huipulta, eettisestä johtamisesta. Erityisesti riskienhallinta, laadunvalvonta ja varovaisuusperiaatteen noudattaminen korostuvat.”
Yritykset eivät kuitenkaan ole yksin vastuussa tekoälyn riskeistä, sillä yhtä lailla vaaditaan yhteiskunnallisten toimijoiden, kuten valtion ja tutkimuslaitosten yhteistyötä.
”Lähtökohta on asetettava tulevaisuuteen, sillä eettisiä kysymyksiä on tutkittava jo nyt, vaikka teknologian soveltaminen seuraisikin perässä vasta viiden tai kymmenen vuoden päästä”, oppaassa korostetaan.
Data ihmisen asialle
Vuonna 2014 Suomeen syntyi henkilötietojen omistajuuden ja käytön pelisääntöjä määrittelevä MyData-verkosto. Nopeasti yhteisö laajeni maailmalle, ja vuonna 2018 perustettiin MyData Global -järjestö, jonka toiminnanjohtajana keväällä 2020 aloitti Teemu Ropponen.
”Lähes kaikista ihmiselämän osa-alueista voidaan kerätä tietoja, mikä mahdollistaa entistä tarkemman yksilöiden seuraamisen ja toiminnan ennustamisen. Yksityisyyden kannalta ongelmia voi aiheuttaa niin tiedon kerääminen, käsittely kuin jakaminenkin”, Ropponen toteaa.
”Uhkakuvia emme kuitenkaan maalaa, sillä data on saatava palvelemaan itse kunkin sujuvaa arkea. Iso askel oikeaan suuntaan on ollut EU:n tietosuoja-asetus GDPR, joka vahvistaa henkilöiden oikeuksia omiin tietoihinsa.”
Kansalaisella on kaksi kiistatonta oikeutta: yhtäältä hän voi poistattaa tietonsa palveluntarjoajan rekisteristä ja toisaalta hän voi valtuuttaa palveluntarjoajan hakemaan omia tietojaan toisilta tahoilta.
Esimerkkinä jälkimmäisestä Ropponen mainitsee Helsingin seudun liikennelaitoksen (HSL) opiskelija-alennuksen. Vielä jokin aika sitten opiskelijan piti tuoda palvelupisteeseen paperinen oppilaitoksen läsnäolotodistus, mutta nykyään HSL tarkistaa alennusoikeuden oppilaitoksen rekisteristä digitaalisesti, mikäli opiskelija antaa siihen luvan.
Uusi bisneskonsepti
Ropposen mukaan MyDatan myötä nousee tarve uudenlaiselle palvelukonseptille, jota muutamat yritykset ovat jo ryhtyneet kehittämään.
”Sen sijaan että otat itse yhteyttä kymmeniin viranomaisiin ja muihin palveluntarjoajiin tietojen luovutusvaltuutuksen jättämiseksi, voit tilata urakan valtuutetulta MyData-operaattorilta.”
Ropponen korostaa, että kysymyksessä on iduillaan oleva bisnes, joka todennäköisesti kasvaa lähivuosina, kun kansalaiset ja palveluntarjoajat aiempaa paremmin ymmärtävät luvitetun tiedonsiirron idean.
”Minun vaivojani säästyisi, jos Suomalainen kirjakauppa voisi tutkia Netflix-historiaani, ja sen perusteella valitsisi minulle luettavaa syksyn uutuuksista. Kaupallisella puolella on mietittävä myös ansaintalogiikkaa. Tokihan Suomalainen kirjakauppa hyötyisi vaikkapa Netflixiin karttuneesta datasta, jos sen perusteella syntyisi kassavirtaa”, Ropponen pohtii.
Tietosuojasta kilpailuetu
Tietosuojavaltuutettu Anu Talus sanoo vuodesta 2018 sovelletun GDPR:n nostaneen yleistä tietosuojaymmärrystä Suomessa. Aiemminkin suomalainen lainsäädäntö takasi kansalaisille oikeuksia ja organisaatioille velvoitteita, mutta laajassa mitassa tietosuojateemoihin herättiin eurooppalaisen harmonisoinnin myötä.
”Tietosuoja ulottuu yhteiskunnassa laidasta laitaan. Se kattaa viranomaiset, sosiaalisen median, eri alojen yritykset, terveydenhuollon ja hyvinvointipalvelut, yhtä lailla pienet kuin suuret toimijat. Tietosuojan perusajatus on tarjota turvalliset raamit kehitykselle”, Talus linjaa.
Talus kertoo tietosuojavaltuutetun toimiston ja TIEKEn yhteisestä, EU-rahoitteisesta hankkeesta, jonka tavoitteena on auttaa pieniä ja keskisuuria yrityksiä parantamaan tietosuojaosaamistaan.
Vuoden 2022 lopulle jatkuvassa hankkeessa kehitetään helppokäyttöinen työkalu, jolla yritykset pystyvät arvioimaan, miten ovat onnistuneet turvaamaan sidosryhmiensä tietosuojan.
”Hyvin hoidettu tietosuoja on kilpailuetu. Kun asiakas tietää, ettei dataa käytetä väärin, hän luottaa palveluntarjoajaan, ja asioi mielellään tämän kanssa.”
Taluksen mielestä fiksuimmat toimijat suhtautuvat tietosuojavelvoitteisiin innovaatioita ruokkivana kannustimena.
Esimerkkinä hän mainitsee Terveyden ja hyvinvointilaitoksen tuottaman Koronavilkku-sovelluksen, joka syksyllä 2020 otettiin epidemiakartoittajien avuksi.
”Ensin softan kehittäjät olettivat, ettei kännykän paikannustietoihin perustuvassa sovelluksessa voi ottaa huomioon yksityisyydensuojaa. Vakavasti haasteeseen tartuttuaan he kuitenkin pystyivät ratkaisemaan ongelman, ja markkinoille tuotiin tietosuojaturvallinen sovellus.”
Ympäristöarvot ykköseksi
Digitalisaatiolle asetetaan kovia odotuksia ilmastomyönteisten ratkaisujen löytämiseksi. Ict-alan oma energiankulutus kasvaa, ja kokonaisuus on monimutkainen. Sitran Luontoa vahvistava kiertotalous -hankkeen asiantuntija Lotta Toivonen pohtii Sitran verkkosivuilla digitalisaation ekologisia vaikutuksia.
”Koska datan kuluttaminen monikertaistuu, tulee tulevaisuuden ICT-infrastruktuuriin liittyvien valintojen perustua hyvään kokonaiskuvaan, monipuoliseen tutkittuun tietoon ja pitkän aikavälin ympäristötavoitteisiin.”
Toivonen huomauttaa, etteivät digitaaliset palvelut rajoitu maantieteellisesti, vaan suomalaisen kuluttajan ostama palvelu voidaan tuottaa missä päin maailmaa tahansa.
”Digipalvelun tuottamiseen kulutettu energia ja siitä syntyneet päästöt näkyvät sen maan tilastoissa, jossa palvelu tuotetaan.”
Myös suurin osa laitteista, kuten älypuhelimet ja tietokoneet, tuotetaan ulkomailla. Laitteissa tarvittavista metalleista ja muista raaka-aineista iso osa kaivetaan ja prosessoidaan EU:n ulkopuolella, jolloin ympäristövaikutuksetkin jäävät tuottajamaihin.
Haaste energiantuotannolle ja kiertotaloudelle
- Vuonna 2023 maailmassa on 30 miljardia internetiin liitettyä laitetta eli 30 % enemmän kuin vuonna 2018 (18 mrd.).
- Käyttäjämäärä nousee 3,9 miljardista ihmisestä 5,3 miljardiin.
- Kasvu on suurinta väkirikkaassa ja vaurastuvassa Aasiassa.
- Yhden videon katselu tuottaa 15–622 grammaa hiilidioksidia.
- Elektroniikkaromun määrä kasvaa 7 % vuodessa. Vain 17 % jätteestä kierrätetään.
- Koronavuonna 2020 elektroniikkajätettä syntyi 54 miljoonaa tonnia. Määrä riittäisi 5 000 Eiffel-tornin rakentamiseen. Maailmassa hukataan vuosittain 50 miljardin euron edestä jalometalleja ja muita arvokkaita materiaaleja.
Lähteet:
Sitra, Maailman Kuvalehti, Turku AI Society
