Verkkomaksaminen voidaan määritellä sähköiseksi tavaksi maksaa verkko-ostoksista. Kaupassa ostokset maksetaan kassalla, verkkokaupassa tilauslomakkeen loppuvaiheessa. Teknologia kummankin maksutavan taustalla on silti yllättävän samankaltainen, ainakin jos kaupassa käytetään maksukorttia. Sekä verkkokauppajärjestelmästä että kortinlukulaitteesta lähetetään maksajan tiedot salatusti eteenpäin palvelimille. Maksun oikeellisuus vahvistetaan, ja summa siirretään kauppiaan tilille maksajan tililtä tai vaihtoehtoisesti luotolta. Uusien älykorttien ja älypuhelimilla tehtyjen maksujen myötä raja ”tavallisen” maksaminen ja verkkomaksamisen välillä onkin hämärtynyt jo useita vuosia. Muutaman vuoden kuluttua on tuskin enää tarpeen puhua verkkomaksamisesta erillisenä kategorianaan.
Verkkokaupan tulisi tarjota asiakkaille useita erilaisia maksutapoja, joista asiakas voi valita hänelle parhaiten sopivan vaihtoehdon. Vaihtoehtoja ovat esimerkiksi pankkien verkkomaksut, luottokortit sekä virtuaaliset lompakot ja joustoluottopalvelut. Käytännössä asiakas valitsee kaupassa haluamansa vaihtoehdon napsauttamalla tilauksen yhteydessä sopivan maksupalvelun logoa tai muulla vastaavalla tavalla. Asiakas ohjataan tämän jälkeen maksupalveluun, jossa hän voi vahvistaa maksun ja palata verkkokaupan sivuille.
Verkkokauppiaan näkökulmasta maksupalvelut on integroitu kauppaan ulkopuolisen maksupalveluntarjoajan kanssa tehdyllä sopimuksella. Maksupalvelut voidaan lisätä verkkokauppaan joko erillisesti integroituina (jokaiselle maksutavalle oma integraatio) tai osana kokonaisvaltaista pakettia. Jälkimmäisessä vaihtoehdossa kauppias saa yhdellä integraatiolla käyttöönsä joukon erilaisia maksutapoja. Valintaa erillisten integraatioiden ja keskitetyn maksupalveluratkaisun välillä voisi verrata tilanteeseen, jossa perheellä on käytössä useita erilaisia puhelinliittymiä. Niistä on joko erilliset sopimukset tai yksi keskitetty sopimus. Jos käytössä on keskitetty sopimus, operaattori lähettää perheelle keskitetysti yhdenmukaisen laskun kaikista liittymistä. Toisessa vaihtoehdossa jokaisesta liittymästä on oma sopimuksensa, ja niistä tulee perheelle eri aikoina erilaisia laskuja. Useimmilla verkkokaupoilla on käytössään keskitetty maksupalveluratkaisu sen kätevyyden ja kattavuuden vuoksi.
Verkkokaupan menestyminen perustuu aina osaltaan siihen, miten hyvin kaupassa pystytään hyödyntämään olemassa olevia teknologisia innovaatioita, kuten verkkomaksuja ja älypuhelinten tarjoamia ominaisuuksia. Toisaalta maksutavat on aihealue, jossa maksuntarjoajan luotettavuudella ja turvallisuudella on suuri merkitys. Kukapa haluaisi tehdä sähköisiä maksuja, jos pelkona on rahojen katoaminen tai joutuminen vääriin käsiin. Internetin avoimesta luonteesta ja valtavirtakäyttäjien vähäisestä tietoverkkokokemuksesta johtuen kuluttajat suhtautuivat vielä 1990-luvulla – varmasti syystäkin – epäilevästi verkkomaksamisen luotettavuuteen. Sittemmin pelot ovat jonkin verran hälvenneet, mihin on varmasti vaikuttanut luotettaviksi koettujen pankkien verkkomaksujen yleistyminen. Turvallisesti toteutettuna asiakkaan maksutietoja, kuten luottokorttinumeroita tai muita tunnuksia, ei koskaan tallenneta verkkokaupassa. Kaikki tiedot ovat maksutapahtumia prosessoivilla palvelimilla, joihin maksunvälitysjärjestelmä ottaa maksuhetkellä yhteyden.
Mahdollisuus turvalliseen verkkomaksamiseen on elintärkeää koko verkkokauppa-alueelle ja sen kuluttajien innokkuudelle ostaa tuotteita ja palveluita verkosta. Kyse on pohjimmiltaan siitä, onko alueen laajempi tietotekninen infrastruktuuri tarpeeksi edistynyt ja luotettava tukemaan laajamittaista verkkokaupankäyntiä. Suomessa asiat on toteutettu hyvin, mutta on olemassa myös varoittavia esimerkkejä kansainvälisiltä markkinoilta. Esimerkiksi Venäjällä verkkokauppojen toimintaa ovat pitkään vaikeuttaneet kuljetusten huono toimivuus, kehittymätön pankkijärjestelmä sekä vaikeudet turvallisen sähköisen maksamisen mahdollistamisessa maassa, jossa verkkorikollisuus rehottaa.
Kiinassa potentiaalisia kuluttajia huolettavat muun muassa seuraavat seikat: verkossa myyvät yritykset ovat huijareita, heidän luottokorttitietonsa varastetaan tai ostetut tavarat katoavat postireitin varrelle. Kiinalaisen verkkokauppajätti TaoBaon omistama Alibaba ratkaisi tämän ongelman kehittämällä Alipay-maksupalvelun. Maksupalvelussa lukittu maksu siirretään tavarantoimittajalle vasta kun vastaanottaja vahvistaa olevansa tyytyväinen tilaukseen. Turvallisen ja hyväksi havaitun maksutavan tarjoaminen kuluttajille vaikutti ratkaisevasti kuluttajien haluun tehdä verkko-ostoja.
Maksutavoissa, kuten melkeinpä kaikessa verkkokauppaan liittyvässä, tulevaisuuden tärkeimmät trendit tulevat olemaan mobiililaitteiden määrittelemiä. Vuonna 2012 arvostettu amerikkalainen ajatushautomo Pew Research ennusti rahan tulevaisuutta käsitelleessä raportissa mobiililaitteilla tapahtuvan maksamisen yleistyvän sekä verkossa että myymälöissä. Digitalisaatio ja nettivalmiiden älypuhelinten ja tablettien yleistyminen tuleekin varmasti muovaamaan maksutapojen tulevaisuutta, sillä verkossa ja sen ulkopuolella tapahtuvien asioiden välinen ero on muuttumassa kuluttajan ja kauppiaan näkökulmasta epäolennaiseksi. Uudet digitaaliset lompakot ja NFC-puhelimet mahdollistavat maksamisen puhelinta vilauttamalla.
Puhtaasti verkkopohjaisten mobiilimaksujen yleistyminen vaatii kuitenkin vielä aikaa. Kehityksen nopeuteen vaikuttavat yleisten standardien vakiintuminen sekä kuluttajien mieltymykset, ennakkokäsitykset ja uhkakuvat. Mielenkiintoisena huomiona todettakoon, että monissa rahan tulevaisuutta pitkällä aikavälillä pohtivissa arvioissa jonkin digitaalisen valuutan uskotaan nousevan verkkomaksujen oletusvaluutaksi. Yhden skenaarion mukaan ihmiset käyttävät muutaman vuosikymmenen päästä digivaluuttaa kansainvälisissä verkko-ostoksissa ja alueellista valuuttaa oman maan tai talousalueen sisäisissä ostoksissa. Uuden sukupolven mobiilimaksaminen sen sijaan on Suomessa jo arkipäivää. Esimerkiksi suomalainen ohjelmistotalo BookIT on kehittänyt yhdessä Luottokunnan kanssa uuden iSMS-maksupalvelun. Palvelu varmistaa mobiilimaksuja tekevän kuluttajan henkilöllisyyden ilman lisälaitteita (kuten erillistä kortinlukijaa), puhelimeen asennettavia sovelluksia (kuten digikukkaroita) tai SIM-kortille asennettavia sertifikaatteja. Järjestelmä todentaa maksutapahtumat yhdistämällä useita tunnisteita ”sormenjäljeksi”, jonka kauppias lähettää tekstiviestinä kuluttajalle.
