Green ICT -ekosysteemin tapaamisten satoa, osa 2

Kansallisen Green ICT -ekosysteemin perustamisesta tuli vuodenvaihteessa täyteen jo puolitoista vuotta, ja sen toiminta on lähtenyt käyntiin vauhdilla – tavoittivathan ensimmäisen toimintavuoden aikana järjestetyt ekosysteemitapaamiset satoja osallistujia. Ekosysteemi tukee ICT-alan vihreää siirtymää yhdistämällä alan toimijat yhteen verkostoon, mahdollistaen näin parhaiden käytäntöjen jakamisen ja suomalaisen teollisuuden ja akateemisten toimijoiden kohtaamisen.

Yksi aihe, josta ekosysteemissä on jaettu parhaita käytäntöjä ja keskusteltu sen tulevaisuudennäkökulmista, on kestävä ICT ja sen mittaaminen. Tässä blogin toisessa osassa käydäänkin läpi kahta ekosysteemitapaamista, jotka käsittelivät kestävän ICT:n termien määrittelyä, ICT-alan ympäristömittareita ja aihealueen standardointityötä. Aihealue on haasteellinen ICT-alan läpileikkaavan luonteen ja vaikean mitattavuuden takia. Suomessa ollaan aiheen kanssa hyvässä vauhdissa, kuten nämä ekosysteemitapaamiset osoittavat.

Järjestyksessään kolmas valtakunnallinen ekosysteemitapaaminen järjestettiin loppusyksystä 2024, ja siinä käsiteltiin energiatehokasta ohjelmointia ja erilaisia tapoja mitata softan energiatehokkuutta. Softan ilmasto- ja ympäristövaikutusten mittaaminen ja standardointi on tällä hetkellä pinnalla myös kansainvälisesti. Ekosysteemitapaamiset järjestävän VISIIRI-hankkeen yhtenä tavoitteena on tuottaa energian käytön mittaamista ohjelmistoille ja kehittää koodauskäytänteitä, jotka ottavat huomioon energiatehokkuuden ja hiilijalanjäljen minimoimisen. Pohjustuksena aiheeseen oli Magic Cloudin Timo Haapavuoren esitys ohjelmistoa hostaavan konesalin tai pilvipalvelun valinnasta ympäristö- ja ilmastonäkökulmat huomioon ottaen. Hostauksen ympäristöystävällisellä valinnalla voidaan minimoida ohjelmiston käyttämän infrastruktuurin vaikutusta. Hyvästä hostauksesta on apua myös mittaamiseen, koska sieltä saa tarkempaa dataa ohjelmiston resurssien käytöstä.

Standardointi on niin ikään yksi tapa saada aikaan positiivista ympäristökehitystä. Tällä hetkellä softapuolella on kuitenkin vain yksi yhteisesti sovittu standardi, ISO/IEC 21031:2024 Software Carbon Intensity (SCI), kuten saimme Trail Openersin CEO Ville Nordbergin puheenvuorossa kuulla. Kyseessä oleva SCI on Green Software Foundationin aloitteesta luotu yksinkertainen mittari, joka käytännössä mittaa hiilidioksidipäästöjä per kilowattitunti käytettyä energiaa. Standardi on hyvä ensiaskel, mutta kun ottaa huomioon softan toisen asteen ja rakenteelliset vaikutukset, tarvitaan työtä kattavamman standardin saamiseksi.

Kuten sanottua, ekosysteemitapaamiset mahdollistavat parhaiden käytäntöjen jakamisen ja suomalaisen teollisuuden ja akateemisten toimijoiden kohtaamisen. Tapaamisessa mittauksesta esiteltiinkin kaksi menetelmää, toinen akateemiselta puolelta ja toinen yrityspuolelta. Yrityspuolella NorthCoden CTO Ismo Aro esitteli project Auroran, mittaustyökalun, joka ei vaadi ylimääräistä laitteistoa ja voidaan liittää suoraan CI/CD-vuohon. Työkalu on avointa lähdekoodia, se on tehty Pythonilla Robot Frameworkille ja löytyy Githubista ohjeineen. Sillä saa mittaustuloksina suoraan prosessorin ja muistinkäytön arvot selaimen ja noodin sekä verkonkäytön osalta. Akateemiselta puolelta Turun yliopiston Jari-Matti Mäkelä esitteli tietotekniikan laitoksen laboratorion kehittämän PowerGoblin-työkalun, jossa mittaukset tehdään erillisellä virtamittarilla Rasperry Pi:tä ohjaukseen käyttäen. Laboratorioon liittyy myös testirautaräkki, jossa on sekä palvelin, että x86- ja ARM-arkkitehtuurin työasemia sekä tarvittavat verkkolaitteistot sekä langattomana että langallisena.

Jotta hyvien käytänteiden jakamista voitiin yhä syventää, järjestettiin ekosysteemitapaamisessa myös työpajat hankkijoille, liiketoimintahenkilöstölle ja ohjelmoijille. Paljon mittarien käytön vaikeudesta hankinnoissa kertoo se, että hankkijatyöpajaan ei tullut yhtään osallistujaa. Kahdessa muussa työpajassa sen sijaan käytiin aktiivista ajatustenvaihtoa eri näkökulmista.

Liiketoimintapuolella aihetta lähestytään vastuullisuustyön kannalta. Mittaaminen nähdään keinona välttää viherpesua ja näin se toimii maineenhallinnan ja riskienhallinnan keinona. Mittaamisen lisäksi metodien läpinäkyvyys nousi tärkeäksi, usein päästölaskelmille ei löydy tutkimustietoa tueksi. Omistajien, sijoittajien ja rahoittajien rooli korostuu tärkeimpänä ajurina asian etenemisessä.

Ohjelmoijien osalta keskustelua käytiin eri yritysten nykytasosta ja myös nykyiseen tilanteeseen johtaneista syistä. Teknisen henkilöstön näkökulmasta korostui asiakasvaatimusten mukaan tehdyt ohjelmistot ja eritoten toimivuus. Myös teknisen velan minimointi menee etusijalle. Vihreän koodauksen koulutusta yrityksen sisällä toivottiin, ja useampi näki myös vihreän koodauksen olevan enemmän markkinointia kuin todellisuutta. Pilvipalveluiden osalta toivottiin mahdollisuutta energiankulutusraporttiin, joka joistain pilvipalveluista onkin jo saatavissa. Sekä liiketoiminnan että teknisen henkilöstön näkemys oli, että tarvitaan sekä riippumaton, standardoitu mittari että sen käyttöön velvoittava lainsäädäntö, jos halutaan saada aikaan muutosta.

Kestävän kehityksen määritelmistä kuuluisin on Brundtlandin komission luoma: ”kehitystä, joka tyydyttää nykyhetken tarpeet viemättä tulevilta sukupolvilta mahdollisuutta tyydyttää omat tarpeensa.” ICT-alalle vastaavaa määritelmää ei ole, joskin tietoyhteiskunnassa ICT on niin kiinteä osa kaikkea toimintaa, että ICT on osa kestävää kehitystä.

ICT-alan kestävän kehityksen määritelmän puutteen vuoksi ystävänpäivänä 2025 pidetyn ekosysteemitapaamisen tavoitteena oli määritellä, mitä ympäristökestävyys ICT-alalla pohjimmiltaan tarkoittaa.

Aihetta pohjustettiin kahdella eri alan osa-alueen näkökulmalla: yliopistokumppaneilta ja standardointinäkökulmasta yritysmaailmasta. Määritelmät ovat tärkeitä eritoten juuri standardoinnissa, mutta myös mm. lainopillisesti ja sopimusten kontekstissa.

Ensimmäisenä puhujana Nokia Oyj:n kestävän kehityksen standardoinnin koordinaattori Susanna Kallio puhui suomalaisesta ja kansainvälisestä työstä kestävän kehityksen standardoinnissa, etenkin viestintäverkoissa ja viimeksi tekoälyn parissa. Standardeja alalle on tehty niin Euroopassa kuin kansainvälisestikin, koskien mm. päästöjä, tuotteen elinkaarta ja kädenjälkivaikutuksia, mahdollistavia eli kädenjälkivaikutuksia, ja vaikutusten arviointia. Hankalaksi standardoidun kestävän kehityksen määritelmän muodostamisen tekee asioiden monimutkaisuus ja keskinäiset riippuvuudet.

Verkkojen ja matkaviestinnän teemaa jatkoi Oulun yliopiston Marja Matinmikko-Blue puheenvuorollaan kestävän kehityksen huomioon ottamisessa alan tutkimuksessa. Energiatehokkuus on ilmeinen, kun puhutaan langattomista verkoista, mutta sen lisäksi on otettava huomioon infrastruktuurin rakentamisen vaikutukset ja laitteiden elinkaaren vaikutukset. Tukiasemien, lankaverkon ja niiden ylläpitoon tarvittavien liikenneyhteyksien rakentaminen vaatii maankäyttöä, ja infran ylläpito itsessään kuluttaa energiaa ja tuottaa päästöjä. Laitteistoa koskevat samat elektroniikkalaitteisiin liittyvät elinkaariseikat, kuin muitakin alan laitteita.

Työpajan perusteella ympäristökestävyys tarkoittaa eri ihmisille monia eri asioita. Yritysten lähtökohta aiheeseen lähtee yritysvastuun kautta, ja suuremmilla toimijoilla tähän velvoittaa CSRD-direktiivi. Yleinen toimintatapa on päästönlaskenta, jota suurin osa osallistuneista toimijoista tekee. ICT:n osalta pyritään välttämään turhia hankintoja, säästetään energiaa käytössä ja pyritään etäkokouksiin. Vastuullisuus ICT-toimijoilla ulottuu myös muihin toimintoihin, kuten tilojen tehokkaaseen käyttöön, vähäpäästöisiin tarjoiluihin ja hävikin vähentämiseen. Jotkin yritykset tarjoavat ekologisia palveluita asiakkailleen ja palveluita, joiden avulla asiakkaat voivat pienentää omiakin päästöjään.

Parannuskeinoja ideoidessa nousi esiin samankaltaisia asioita, kuin aiemmissakin työpajoissa. Tarve standardoinnille ja puolueettomille mittareille nousi mainituimmaksi asiaksi. Omien ympäristötekojen, kuten vihreän koodauksen käytänteiden vaikutus asiakkaille, halutaan näyttää luotettavasti, erottumistekijänä markkinoilla. Olemassa olevien ideoiden käytäntöön viemisen keinoja toivottiin löytyvän. Vihreitä kannustinmalleja ehdotettiin tähän ratkaisuksi, jolloin työntekijöitä palkitaan ympäristöystävällisestä toiminnasta. Suoraa, yksiselitteistä määritelmää ympäristökestävyydelle ei kuitenkaan löytynyt.

Kaikenkattavaa määritelmää kestävälle ICT:lle haetaan ekosysteemitapaamiset järjestävässä VISIIRI-hankkeessa erilaisin toimin. Toimiva standardointi vaatii tuekseen vertailukelpoisia ja tasapuolisia mittareita. Näiden kehittäminen on yksi VISIIRI-hankkeen tavoitteista, ja sitä edistetään Turun yliopiston ja LUT-yliopiston mittauslaboratorioissa. VISIIRI-hanke myös kartoittaa nykyistä sääntelyä ja standardointityötä ICT:n eri osa-alueiden parissa, luoden kokonaiskuvan nykytilanteesta. Oppeja viedään käytäntöön yhdessä yritysten kanssa, tuottaen demonstraatioita ja uusia, hanketyöhön pohjautuvia ratkaisuja. Näitä esitellään ekosysteemitapaamisissa ja Green ICT -maakuntakiertueella. Lisäksi hankkeen etenemistä seurataan hankeblogissa.