Uusi tutkimus korostaa Suomen datatalouden kasvumahdollisuuksia ja kansainvälisen yhteistyön tärkeyttä

Data on periaatteessa kulumaton resurssi, jota voidaan hyödyntää samanaikaisesti useiden toimijoiden toimesta. Sen yhdisteltävyys ja monikäyttöisyys luovat lukemattomasti uusia mahdollisuuksia. Datan merkitys taloudelle ja yhteiskunnalle kasvaa jatkuvasti, ja sen hyödyntäminen tarjoaa merkittäviä mahdollisuuksia arvonluontiin ja tuottavuuden kasvattamiseen eri sektoreilla.

Data mahdollistaa uudenlaisten liiketoimintamallien, tuotteiden ja palveluiden synnyn, ja dataperusteiset innovaatiot ovat jo muuttaneet toimintaa monilla toimialoilla. Tiedämme kuitenkin edelleen varsin vähän siitä, miten datatalouden muutokset heijastuvat arvonluontiin koko kansantalouden tasolla. Datan arvon määrittäminen on haastavaa, eikä systemaattista tietoa dataperusteisesta liiketoiminnasta ole toistaiseksi saatavilla.

Datatalouden mittaaminen ja vaikuttavuuden arviointi -tutkimushankkeessa selvitettiin datatalouden koon, taloudellisen merkityksen ja vaikuttavuuden mittaamisen mahdollisuuksia sekä haasteita Suomessa. Tutkimushankkeen vetäjänä ja päätoteuttajana toimi Elinkeinoelämän tutkimuslaitos kumppaneinaan TIEKE Tietoyhteiskunnan kehittämiskeskus ry ja Demos Helsinki.

Etlassa tehtyjen kokeellisten laskelmien mukaan datainvestointien arvo oli vuosina 2012–2021 vajaa kaksi prosenttia Suomen bruttokansantuotteesta ja dataomaisuuden kokonaisarvo vaihteli 9–12 miljardin euron välillä. Suurin osa datatalouden arvosta syntyi tieto- ja viestintäalalla. Vuonna 2021 dataperusteisen työn tuottama arvonlisäys oli noin 10 prosenttia bruttokansantuotteesta.

Nyt julkaistusta tutkimuksesta vastannut Etlan tutkimusjohtaja Heli Koski arvioi, että kustannusperusteinen menetelmä on tällä hetkellä paras tapa arvioida datatalouden arvoa Suomen kontekstissa.

”Kustannusperusteisen menetelmän etuna on sen yhteneväisyys kansantalouden tilinpidon periaatteiden kanssa, ja sitä on hyödynnettykin jo useassa maassa. Saamamme tulokset datainvestointien arvosta ovat samaa suuruusluokkaa kuin muissa maissa, joissa vertailukelpoista menetelmää on käytetty”, Koski toteaa.

Datatalouden arvioimiseksi on kehitetty kansainvälisiä mittareita, mutta mittauskehikot eivät sovellu hyvin datatalouden arvon vuositason seurantaan, eikä nykyisillä aineistoilla voida tarkasti arvioida datatalouden kokoa, sen tuottamaa arvonlisäystä tai vaikutuksia talouskasvuun.

”Datatalouden koon tarkempi mittaaminen edellyttää myös uusia tilinpäätöskäytäntöjä ja lisäpanostuksia tiedonkeruuseen, kuten datatyöhön käytetyn ajan seurantaan. Suomi voisi aktiivisesti edistää esimerkiksi EU-tason harmonisoitujen kyselyjen kehittämistä, jotta eri maista saataisiin vertailukelpoista tietoa. Kansainväliset vertailut tarjoaisivat tärkeää näkökulmaa Suomen datatalouden asemaan ja kehitykseen suhteessa muihin maihin”, Etlan Heli Koski sanoo.

Tutkimus-, kehitys- ja innovaatiotoiminnan rahoituksella ja julkisilla hankinnoilla voidaan ohjata yhteiskunnan toimintaa ja digikehitystä datataloudelle suotuisaan ja sitä edistävään suuntaan. Suomessa edistetään datataloutta useiden kehittämisohjelmien- ja hankkeiden kautta niin kansallisella ja alueellisella tasolla kuin EU-hankkeiden kautta.

Tki-toiminnan vaikuttavuutta arvioidaan monenlaisin mittarein, mutta datatalouden kehittymisen näkökulmasta yhteneväistä seurantatietoa ei ole saatavilla. Tutkimushankkeen asiantuntijatyöpajoissa koottiin kehittämistoimenpiteitä, joiden avulla niin tki-toimia kuin julkisia hankintoja voitaisiin jatkossa mitata datatalouden edistämisen näkökulmasta.

Tki-toiminnan haasteena on, että sekä rahoittajan, toteuttajan tai esimerkiksi toimenpiteeseen osallistuvan yrityksen tasolla tarpeet mittaamiselle, näkökulmat mittareiden tulkintaan ja motivaatio jakaa tietoja voivat poiketa merkittävästi toisistaan.

Myös aikaikkunoissa on eroja: rahoitusohjelman mittaristo tulee enemmän tai vähemmän annettuna rahoituskaudeksi, strategiset ohjelmat ja painopisteet voivat niin kansallisesti kuin alueellisestikin vaihtua eri rytmissä ja hanketoimijalla on usein omat strategiset ja operatiiviset mittarit hankkeen mittareiden rinnalla. Yritystoiminnassa taas eletään tili- ja strategiakausien sykleissä.

”Tki-toiminta on ketterä tapa tarttua datatalouden uusiin ilmiöihin ja edistää kehitystä sitä kautta. Ilmiön seurannan näkökulmasta tämä kuitenkin tuo haastetta, koska myös mittareita pitäisi kehittää ketterämmin ja mitattavia ilmiöitä tulee teknologian kehittyessä jatkuvasti lisää ja vanhoja hiipuu pois”, sanoo TIEKEn toiminnanjohtaja Hanna Niemi-Hugaerts.

Jotta hankerahoituksen kautta kehitettyjä toimivia toimintamalleja ja ratkaisuja saataisiin skaalattua datatalouden edistämiseksi, tulee a) asettaa datatalous ja sitä edistävät toimet rahoitusinstrumenttien keskiöön, b) rakentaa hankeseurantaan tavat, joilla datataloutta edistävät hankkeet voidaan tunnistaa ja niiden vaikuttavuutta mitata ja c) kehittää hanketoimintaa tukeva tapa kerätä mittarointitietoa.

Julkisilla hankinnoilla on myös suora vaikutus datatalouden edistämiseen. Datan saatavuuden parantamisessa on hyvää kehityskulkua nähtävissä, sillä hankintadatan pohjalta pystyttiin tunnistamaan useita datan keräämisen ja jakamisen hankintoja julkisella puolella. Hankintojen osalta tunnistettiin monia kohteita, joita datatalouden ohella haluttaisiin mitata, mutta yhteismitallinen tapa kerätä ja tuottaa hankintadataa on vielä puutteellista.

Hankkeessa kehitettiin Databarometri, jonka avulla voidaan vertailla maiden datatalouden kypsyyttä kansainvälisesti sekä kokonaisindeksin että kolmen eri ulottuvuuden avulla: 1) julkisen sektorin luomat edellytykset datataloudelle, 2) datan hyödyntäminen ja 3) datatalouden innovaatiovaikutukset.

Kokonaisindeksissä Yhdysvallat sijoittui vertailun kärkeen, Kiina toiseksi ja Alankomaat kolmanneksi. Suomi saavutti kokonaisindeksissä hyvän eurooppalaisen tason, mutta vertailusta nousi huolestuttava havainto: Suomi sijoittuu erityisen heikosti tuottavuuskasvun kannalta tärkeimmässä ulottuvuudessa eli datatalouden innovaatiovaikutusten osalta.

Datatalouden mittaamisen ja mittariston rakentamisen tueksi hankkeessa kerätiin myös eri alojen ja maiden asiantuntijoiden näkemyksiä. Parhaita kansainvälisiä käytäntöjä koottiin mm. asiantuntijahaastatteluissa ja työpajoissa Virosta, Tanskasta, Saksasta, Alankomaista ja Ruotsista.

Viro sijoittuu databarometrissa kärkijoukkoon erityisesti julkisen sektorin luomien datatalouden edellytysten osalta. Viron menestys datataloudessa liitetään digikyvykkyyksien systemaattiseen kehittämiseen, mikä näkyy korkeatasoisessa koulutusjärjestelmässä, jossa painotetaan digitaalista lukutaitoa ja IT-osaamista varhaisesta iästä lähtien sekä vahvassa digitaalisessa infrastruktuurissa ja startup-ystävällisessä toimintaympäristössä. Tästä näkökulmasta on jokseenkin ristiriitaista, että Viro sijoittuu Databarometrissa datan hyödyntämisen osalta jälkijoukkoihin.

Datan hyödyntämisessä kärjessä ovat Databarometrin mukaan Alankomaat ja Tanska. Alankomaissa on panostettu erityisesti avoimen datan ja avoimen lähdekoodin hyödyntämiseen, kun taas sekä Tanskassa että Alankomaissa on rakennettu kattava digitaalinen infrastruktuuri. Lisäksi Tanskassa julkinen sektori on pitkälti digitalisoitu ja maan digikyvykkyyksiä on kasvatettu järjestelmällisesti.

Mittauksen kehittämisen jatkotyön osalta tutkimuksen johtopäätökset ovat: