Tutkijat ja kehittäjät ovat varoittaneet pitkään, että data karkaa internetjäteiltä. Ja vaikka internetpalveluiden käyttöehdoissa kuinka lukisi, mitä kaikkea datalla voidaan tehdä, niin iso osa ihmisistä ei lue tai hahmota ehtoja.
Digitaalinen data itsessään on niin abstraktia, että valitettavasti tarvitaan konkreettisia esimerkkejä riskien hahmottamiseksi. Esimerkiksi oma internetiin kytketty jääkaappi tai kaiutinsarja saattaa olla valjastettu globaaliin palvelunestohyökkäykseen tai tietokone kryptovaluutan louhintaan.
Oppilaitokset ja opiskelu tarjoavat mainion esimerkin nykytilanteen tarkasteluun. Suomessakin yleistyvällä oppimisanalytiikalla (learning analytics) tarkoitetaan opiskelijan digijalanjälkien säännönmukaisuuksien ja poikkeavuuksien tunnistamista ammattilaisten, esimerkiksi ohjaajien ja opettajien, voimin.
Poluttamo-hankkeen tavoitteena on suoritusten ja opiskelijoiden valmistumisen lisääminen sekä tuen tarpeen tunnistaminen.
Toimintamalli on datan suhteen geneerinen. Samaa logiikkaa käytetään, kun ihmiset liikkuvat netissä ja heille kohdennetaan mainontaa tai kun selvitetään, millaiset ihmiset käyttävät verkkopalvelua mihinkin aikaan vuorokaudesta.
Oppimisverkosto kehittää
Oppimisanalytiikan käynnisti Suomessa muutama pioneerioppilaitos, kuten Aalto ja Helsingin yliopisto. Mukaan tuli nopeasti ammattikorkeakouluja ja muita oppilaitoksia.
Opetusministeriö tunnisti ilmiön ja käynnisti kansallisen analytiikkajaoston kehittämään alaa.
Turun yliopisto perusti Oppimisanalytiikkakeskuksen, joka koordinoi ja sitouttaa kehittäjäverkostoa yhteisiin toimintatapoihin ja hyviin käytäntöihin.
Muutama vuosi sitten oppimisanalytiikkaa hyödyntävät suomalaiset startupit vielä tuumivat, että pitävät opiskelijoiden tuottaman datan itsellään sen sijaan, että antaisivat sen jatkojalostettavaksi asiakkailleen eli oppilaitoksille. Nyt yhtiöt ovat oppimassa, että datan luovuttaminen asiakkaalle voi olla parempaa bisnestä kuin sen siiloaminen itselle.
Ajan myötä ehkä vertaamme dataa happeen, sähköön tai ilmaan.
Lisäksi EU:n tuore tietosuojadirektiivi tarjoaa erittäin voimakkaan työkalun pitää kurissa niin oppilaitokset kuin dataa keräävät opetusalan yhtiöt ja muut toimijat. Opiskelijan digijalanjäljet ovatkin oikeastaan kouluesimerkki, miten yhteiskunta voi taklata uusia digitaalisuuden tuottamia ilmiöitä ja ohjata ne monipuolisesti hyötykäyttöön.
Happea, sähköä, ilmaa
Digitalouteen kuuluu olennaisesti disruption käsite. Sillä tarkoitetaan uutta – usein digitaalista – toimintatavan uudistamista. Innovaatio sekoittaa olemassa olevat markkinat ja tarjoaa mahdollisuuksia uudentyyppisille toimijoille avoimesta lähdekoodista älykännyihin.
Tyyppiesimerkkejä ovat AirBnB-kodinvuokraus ja Uber-taksiyhtiö. Valitettavasti näiden kilpailuetu perustuu toisinaan olemassaolevien velvoitteiden kiertämiseen.
Esimerkiksi Barcelonassa ja Berliinissä ihmiset ovat laittaneet vuokra-asuntojaan AirBnB -kohteiksi siinä määrin, että tarjonta on sekoittanut sekä vuokra- että kaupalliset majoitusmarkkinat.
Parhaimmillaan uudet markkinat muodostuvat luontevasti itseään säännellen. Nykyään lähes jokainen meistä tuottaa digitaalista dataa joka hetki tietämättä, mitä itse tai joku muu voi sillä tehdä – ja millaisin motiivein – vaikkapa viiden vuoden päästä.
Digitaalinen data jakelumekanismeineen ja muokkausmahdollisuuksineen on niin helppoa ja tehokasta, että alkuvaiheessa se kaipaa sääntelymekanismeja ja juridiikkaa.
Lisätietoja Poluttamo-hankkeesta: www.poluttamo.fi
