Digitaalinen kuluttaminen mielletään usein aineettomaksi kuluttamiseksi, mitä se ei kuitenkaan ole. Kaikille elämänalueille laajentunut digitalisaatio on lisännyt energiankulutusta ja hiilidioksidipäästöjä siitäkin huolimatta, että uudet laitteet ovat yhä energiatehokkaampia ja energiankulutus per siirretty gigatavu pienenee jatkuvasti.
Kasvun kierteessä
Digiteknologian lisääntyminen, nopea kehitys sekä jatkuva halpeneminen ovat johtaneet laitteiden määrän valtavaan kasvuun. Elektroniikkajäte onkin tällä hetkellä nopeimmin kasvava jätevirta maailmassa, mutta arvioiden mukaan vain 20–35 prosenttia siitä saadaan kerättyä talteen; tämän osuuden sisältämistä materiaaleista ainoastaan murto-osa päätyy uusiokäyttöön, koska hyvin pienten materiaalimäärien talteenottaminen ei ole toistaiseksi taloudellisesti kannattavaa.
Tiedossa olevat kehitystrendit kuten 5G-verkko, lisääntyvä liikkuvan kuvan katsominen, tekoäly- ja lohkoketjusovellukset, esineiden internet ja virtuaalitodellisuus viittaavat siihen, että liikenteen määrä sekä tallennus- ja laskentakapasiteetin tarve kasvavat tulevaisuudessa.
Hurjimpien ennusteiden mukaan ict-alan energiankulutus on jopa 21 prosenttia koko maailman energiankulutuksesta vuonna 2030.
”Minkään toimialan sähkönkulutus ei voi kasvaa rajattomasti, vaikka se perustuisi uusiutuviin energiamuotoihin.”
Lantin kaksi puolta
Ilmastonmuutoksesta ja ympäristövaikutuksista puhuttaessa digitalisaatiolla on kaksoisrooli.
Kiertotaloudessa yhteiskuntien hyvinvointi ei lisäänny tuottamalla liukuhihnoilta aina vain lisää tavaroita, vaan kulutus perustuu omistamisen sijasta palveluihin, eikä uudenlaisen kulttuurin ja toimintaympäristön tuottaminen onnistu ilman dataa ja tiedonsiirtoa. Digitalisaatio vauhdittaa kiertotaloutta mahdollistamalla materiaalitietojen tehokkaan hyödyntämisen sekä jakamisalustojen ja markkinapaikkojen tarjoamisen.
Digitalisaation avulla voidaan saavuttaa arviolta jopa 15 prosenttia päästövähennyksiä muun muassa energia-alalla, teollisuudessa sekä kuljetuksissa ja henkilöliikenteessä.
Lantin toisella puolella on infrastruktuuri verkkoineen, datakeskuksineen ja laitteineen, joiden rakentaminen ja käyttö kuluttavat luonnonvaroja ja energiaa.
Katse yli rajojen
Digitalisaation ympäristövaikutuksia ei voida tarkastella vain toimiala- tai maakohtaisesti.
On hyvä asia, että ict-sektori käyttää jo nyt suhteessa enemmän uusiutuvilla tuotettua sähköä kuin mikään muu toimiala.
Ilmastonmuutoksen näkökulmasta on kuitenkin tärkeä pitää mielessä, ettei minkään toimialan sähkönkulutus voi kasvaa rajattomasti, vaikka se perustuisi uusiutuviin energiamuotoihin, jos se samalla tarkoittaa sitä, ettei uusiutuvilla tuotettua sähköä riittäisi muiden toimialojen tarpeisiin.
On myös tärkeä tiedostaa, että suomalaisten digitaalisten palveluiden käyttö lisää päästöjä Suomen ulkopuolella. Esimerkiksi suomalaisten käyttämät suoratoistopalvelut voivat aktivoida toisella puolella maapalloa sijaitsevan datakeskuksen, jonka energia on tuotettu fossiilisilla polttoaineilla. Myös laitteiden valmistus tapahtuu pääasiassa ulkomailla.
Tämä tarkoittaa, että osa aiheuttamistamme päästöistä ei tule esille, jos tarkastelemme vain Suomen datakeskusten ja tietoliikenneverkkojen päästöjä.
”Suomessa tapahtuva digitaalisten palveluiden käyttö lisää päästöjä Suomen ulkopuolella.”
Käyttäytyminen keskiössä
Koska digitalisaatiossa on kyse systeemitason ilmiöstä ja muutoksesta, jossa monet asiat ovat kytköksissä toisiinsa, edellyttää digitalisaation ympäristövaikutusten arvioiminen kokonaisvaltaista tarkastelua.
Energia- ja materiaalitehokkuuden rinnalla olisi tutkittava aiempaa laajemmin ihmisten käyttäytymisen muutosta, ja sen vaikutuksia energian ja luonnonvarojen kokonaiskulutukseen.
On tärkeä ymmärtää sekä digitalisaation suorat ja epäsuorat vaikutukset yhteiskuntaan ja ympäristöön, että mahdolliset takaisinkytkennät, jotka johtuvat esimerkiksi ihmisten käyttäytymisen muutoksesta.
Kilpailukykyinen ja reilu kiertotalous
Jotta pystymme varmistamaan, että digitalisaatiosta saatavat hyödyt maksimoidaan ja haitat minimoidaan, tulee yhteiskunnalliseen keskusteluun nostaa se, miten alaa ohjataan, ja kuka tätä kehitystä seuraa ilmasto- ja ympäristötavoitteiden osalta.
Keskeinen kysymys on, millaista dataa alan toimijat raportoivat ja kenelle, ja millaista tietoa ja dataa tarvittaisiin kokonaisvaltaisen kuvan hahmottamiseksi. Alkukesästä 2020 ilmestyvä Sitran Kilpailukykyinen ja reilu kiertotalous -projektin rahoittama digitalisaation ympäristövaikutuksia käsittelevä selvitys vastaa näihin kysymyksiin osaltaan.
Jos digitalisaation käyttö, siirretyn datan ja laitteiden määrät ja sitä kautta energian ja luonnonvarojen kulutus kasvavat tulevaisuudessa samaa tahtia kuin tähän saakka, on selvää, että pelkät tehostamistoimet eivät riitä kompensoimaan haittoja.
Energiatehokkaan teknologian lisäksi meidän on panostettava kiertotalouteen, uusiutuvan energiaan käyttöön sekä ymmärryksen lisäämiseen kasvun syistä ja alkuperästä.
Mitä tiedämme ICT-alan energiankulutuksesta?
Etlan ja Aalto-yliopiston tekemä tutkimus Informaatiosektorin energian- ja sähkönkäyttö Suomessa selvitti, millaista tietoa informaationsektorin energian- ja sähkönkulutuksesta on saatavilla, ja miten tietoa voitaisiin kerätä. Tutkimus on laadittu osana Sitran kiertotaloustyötä ja Suomen Akatemian rahoittamaa Teollisuuden digitaalinen murros -tutkimusprojektia.
Tiedosta-lehti 1/2020
Kirjoitus on julkaistu Tiedosta-lehden kevään numerossa. Lehti on kokonaan luettavissa TIEKEn SlideSharessa ja yksittäiset artikkelit myös aiemmista numeroista lehden verkkosivuilla.
