JÄRJESTÖDIGI 2022: Etäkokoukset tulleet jäädäkseen, haasteet verkkoviestinnässä lisääntyneet

Järjestödigi elää ajassa. Tänä vuonna uusina osa-alueina mukana olivat muun muassa datan kerääminen ja hyödyntäminen järjestöissä sekä haastavaan keskusteluun tai häiriköintiin törmääminen verkon ja somen kanavilla. 

Teknologia on vahvasti mukana järjestöjen arjessa. Eniten sitä käytetään ja sen koetaan hyödyttävän sisäisessä ja ulkoisessa viestinnässä, kokoustamisessa sekä hallitustyöskentelyssä. Näyttää vahvasti siltä, että pandemia-aikana omaksutut etäkokous- ja etätyökäytännöt ovat tulleet jäädäkseen. Hallitustyöskentelyn moni mainitsi siirtyneen täysin verkkoon. Näkemys, johtaminen ja asenteet edistävät teknologian hyödyntämistä, mutta resurssihaasteet eivät ota väistyäkseen.

Muuttuvassa toimintaympäristössä tieto ja osaaminen ovat tärkeitä tekijöitä uudistumisessa. Tietoa järjestöt keräävät ensisijaisesti oman toiminnan kehittämiseksi. Ostettuja tietoaineistoja käyttää aniharva, avoimesti saatavilla olevia aineistoja kuten tilastoja selvästi useampi. Saavutettavuuteen kiinnitetään eniten huomiota verkkopalveluiden sisällöissä, verkkosivujen kehittämisessä sekä sosiaalisessa mediassa. 

Yli puolet sanoo osaamisen edistävän teknologian hyödyntämistä, mutta monille se on edelleen suuri este tai vähintään hidaste. Digiosaamisessa viime vuosien digiloikka näkyy selkeimmin verkkokokousosaamisen vahvistumisena. Lähikohtaamisten merkitys on kuitenkin järjestöissä suuri, joten monet pyrkivät järjestämään kokouksia ja tapahtumia hybridimallilla. Tietoturva ja -suoja on monilla jo hallinnassa, mutta osaamista tarvitaan edelleen lisää.

Järjestöt antavat ja tarvitsevat digitukea. 56 % ei tarjoa digitukea lainkaan, 10 % tarjoaa sitä järjestöjäsenyyteen katsomatta. Kun järjestö itse tarvitsee digitukea, antajana on usein ulkopuolinen asiantuntija. Digitaalisten osaamismerkkien yleinen tunnettuus sekä itse osaamismerkkejä vastaanottaneiden osuus on pikku hiljaa kasvanut. 

Järjestödigin vuoden 2022 tuloksissa voidaan nähdä pandemiavuosien vaikutuksia ja vakiintuneita tapoja tehdä viestintää. Vastaajien antamien esimerkkien kautta on puolestaan havaittavissa, että esimerkiksi sosiaalisen median mahdollisuuksia käytetään myös järjestötoiminnan toteuttamisessa, ei pelkästään viestinnässä. 

Viestintäkanavien kohdalla nousijoina olivat podcastit ja ilmoittautumisen mahdollistavat työkalut. Sen sijaan laskussa olivat blogit, uutiskirjeet ja lehdet. Sosiaalisen median osalta Facebook jatkaa edelleen kaiken kokoisten järjestöjen käytetyimpänä kanavana, kun taas Twitter on kääntynyt jonkin verran laskuun. TikTokin käyttö on lisäksi hyvin marginaalista vastaajien joukossa: vain 5%:lla vastaajista on kanava käytössään. 

Sosiaalinen media on vakiintunut osa järjestöjen viestintää ja toimintaa. Sen sijaan haasteeksi sen hyödyntämisessä koetaan edelleen ajan, tekijöiden ja osaamisen puute. Tämä heijastuu osittain myös suunnittelemattomuuteen, joka on nähtävissä tuloksista: järjestöissä tehdään eniten vuosittaisia viestintäsuunnitelmia, mutta esimerkiksi somestrategioita on kaikista vastanneista vain 21%:lla. 

Haastavien keskusteluiden ja häirinnän kohtaamiseen liittyvien tulosten voidaan sanoa olevan sekä hyviä että huonoja. Huonona asiana voidaan todeta se, että lähes 40% kaikista vastanneista järjestöistä on saanut osakseen jonkin tasoista haastavaa viestintää tai häirintää verkon ja somen kanavilla. Sen sijaan vakavampaa häirintää, kuten maalittamista tai päätöksentekoon vaikuttamista kohdattiin vain murto-osassa järjestöjä. 

Ilahduttava ja hyvä asia tuloksissa aiheen tiimoilta oli muun muassa se, että järjestöt eivät ole juurikaan vähentäneet viestintäänsä kriittisen toiminnan seurauksena. Lisäksi yli puolet järjestöistä on varautunut haastaviin tilanteisiin jollakin tapaa. Erityisen positiivisena asiana voidaan myös todeta, että varautumiskeinoista eniten vastauksia sai vaihtoehto: “Pyrimme vahvistamaan keskustelukulttuuria omalla toiminnallamme”.  

Tulevaisuuden näkymissä yhteistä oli, että digikehityksen arveltiin muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta etenevän vääjäämättä. Työ- ja toimintakulttuurin muutos on pysyvää. Digikehityksen kelkkaan pääseminen ja siinä pysyminen on järjestöille elinehto. Toiset näkivät tulevaisuudessa huolenaiheita, kun painottivat mahdollisuuksia. 

Korona-aika haastoi järjestöt ajattelemaan uudella tavalla ja kokeilemaan epätavanomaisiakin tapoja toimia. Järjestödigi-kartoituksen tulosten perusteella näyttää siltä, että kokeilemisen kynnys on nyt reippaasti ylitetty. Vastausten perusteella uskaltaa sanoa, että järjestöissä ollaan avoimempia uusille ideoille ja toimintatavoille.

Artikkelin ovat kirjoittaneet Järjestödigi-kartoituksen tekijät Piritta Seppälä Viestintä-Pirittasta ja Hanna Vuohelainen TIEKEstä.