Hype on laantunut, 3110-kaikuinen kritiikki kaikonnut – nyt näkyville tulee se, mikä todellisuudessa muuttui. Informaatioteknologian tuomien muutosten ymmärtäminen on monimutkaista. Olemme vasta opettelemassa internetin, mobiililaitteiden ja sosiaalisen median laajemman merkityksen arviointia. Samaan aikaan informaatioteknologian kehitys etenee selkeänä jatkumona, joka rakentaa pohjan myös seuraavalle murrokselle: tekoälylle.
Tekoäly ja robotiikka, nuo kasvaneen informaation, hajauttavan internetin ja kehittyneen fyysisen laitteiston perilliset, tuovat paljon uutta teknologian kehitysjatkumoon. Autonomisuus ja oppimiskyky kuulostavat pieniltä kehitysaskelilta, mutta luovat teknologiselle kehitykselle niin valtavia uusia ulottuvuuksia, että välillä hirvittää.
Dystooppista maalailua on ehkä syystäkin kritisoitu, mutta en usko yhdensuuntaisen syytöksenkään pitävän paikkansa: monen filosofinen intuitio puhuu sen puolesta, että edessämme on jotain, jota tulisi miettiä, tutkia ja harkita.
Hyppäsin suoraan yhteiskuntatieteelliseen määritelmään tekoälystä.
Minusta on mielekkäämpää ja merkittävämpää tarkastella, miten tekoälyteknologiat vaikuttavat elämäämme ja toimijuuteemme kuin toistella sitä, että tekoäly oikeastaan on vain normaalia matematiikkaa.
Käsityksemme ihmisyydestä, suhteistamme muihin olentoihin sekä alkuperästämme ja merkityksestämme elävät tasaisessa, mutta mutkittelevassa virrassa historian ja nykyajan lehdillä.
Minua kiinnostaa se, että tekoäly ajaa autoani, päättää minulle näytettävistä sisällöistä, neuvoo henkilökohtaisessa päätöksenteossani sekä hoitaa kotityöni. Nämä ja kaikki muut sovellukset tulevat muuttamaan radikaalisti toimijuuttamme – sitä miten olemme olemassa, ja minkälaisiin identiteetteihin ja kulttuurisiin instituutioihin tukeudumme.
Toimijuuden muutoksen ymmärtäminen vie meidät ihmiskäsityksemme ytimeen. Ymmärtääkseni olemme edelleen kurssilla materialistisen ja fysikalistisen todellisuuskäsityksemme vahvistumisessa, ja se tuntuu olevan ristiriidassa sen kanssa, että tekoälyn aiheuttamaan toimijuuskriisiin ehdotetaan ratkaisuksi luovuutta, pehmeitä taitoja ja empatiaa.
Nämä taidot voivat vielä olla vaikeita tekoälyteknologioille, mutta lopulliseksi vastaukseksi niistä ei tunnu olevan: joko fysikalistisessa näkemyksessä on jotain vialla, emmekä pysty tuottamaan pehmeitä ominaisuuksiamme tekoälyllä, tai joudumme etsimään toimijuuteemme pohjaa muualta. Molemmat tuntuvat vaihtoehdoilta, jotka varmasti vaikuttaisivat käsitykseemme itsestämme ja maailmasta.
Tekoälyn kehitys tuo eteemme vaikeita ja monimutkaisia kysymyksiä. Teknologinen kehitys haastaa käsitystämme ihmisyyden olemuksesta. En kuitenkaan epäile, ettemmekö pystyisi vastaamaan haasteeseen. Olemmehan autonomisia ja oppimiskykyisiä olentoja.
