Niin kauan kun energiatieto on hajallaan, hyödyt jäävät saamatta

Datalla energiansäästöä -hankkeen toisessa webinaarisarjassa tätä ongelmaa tarkasteltiin käytännön tasolla kahdesta suunnasta: miten taloyhtiöiden energiadatan käyttöä voidaan sujuvoittaa nyt, ja miten rakentamisen tiedonhallinta sekä uusi sääntely muuttavat datan syntymistä, omistajuutta ja käyttöä.

Sarjan keskeinen havainto on yksinkertainen: kiinteistöalalla ei synny hyötyä pelkästä datan keräämisestä. Hyöty syntyy vasta silloin, kun tieto liikkuu nykyistä sujuvammin, eri lähteistä tulevaa dataa voidaan yhdistää ja sitä pystytään käyttämään päätöksenteon, ylläpidon ja palveluiden tukena.

Tämä on myös energiadatan hyödyntämisen suurin pullonkaula. Mittaustietoa kyllä syntyy, mutta kokonaiskuvan muodostaminen on yhä työlästä. Tieto pitää hakea eri paikoista, tulkita erikseen ja yhdistää käsin. Jos sähkönkulutus näkyy yhdessä järjestelmässä, lämpö toisessa ja vedenkulutus kolmannessa, datasta ei vielä synny käytännön hyötyä. Yksittäiset luvut kertovat, mitä on tapahtunut, mutta eivät vielä sitä, miksi näin tapahtui tai mitä pitäisi tehdä seuraavaksi.

Siksi energiadatan hyödyntäminen edellyttää nykyistä yhtenäisempää tiedonhallintaa. Hyvä esimerkki tästä on sähkön mittaustietoa kokoava Datahub, joka keskittää tiedon yhteen paikkaan ja mahdollistaa sen hallitun, luvitetun käytön. Sen arvo ei ole vain siinä, että dataa kerätään, vaan siinä, että tieto liikkuu nykyistä sujuvammin käyttäjän, palveluntarjoajan ja järjestelmien välillä.

Pelkkä sähködata on kuitenkin vasta alkua. Jos tavoitteena on tunnistaa poikkeamia, ymmärtää kulutuksen syitä tai löytää säästömahdollisuuksia, tarvitaan sähkön rinnalle muutakin tietoa: lämpöä, vettä, kulutuksen ajankohtia, säätä, rakennuksen ominaisuuksia ja tietoa kiinteistön käytöstä. Vasta kun eri lähteistä tulevaa tietoa voidaan yhdistää, data muuttuu käyttökelpoiseksi tiedoksi.

Muutosta puoltaa myös lainsäädäntö. Uusi rakentamislaki ja EU:n datasäädös ohjaavat kohti mallia, jossa rakennuksista syntyvä tieto on yhä enemmän koneluettavaa, tietosisältö laajenee ydintietoihin ja tiedon ajantasaisuus korostuu.

Sääntely avaa pääsyn dataan, mutta ei itsessään takaa, että dataa myös hyödynnetään. Käytännössä sääntely siirtää vastuuta kiinteistönomistajille ja taloyhtiöille. Mahdollisuus saada laitteiden tuottama data käyttöön on olemassa, mutta sen hyödyntäminen edellyttää aktiivisia valintoja: mitä dataa tarvitaan, mihin sitä käytetään ja millä ehdoilla sitä jaetaan eteenpäin.

Datan arvo syntyy sen jalostamisesta käyttöön. Yksittäinen kulutuslukema ei vielä säästä energiaa, pienennä kustannuksia tai auta ennakoimaan huoltotarpeita. Sen tekee vasta yhdistetty, tulkittu ja päätöksenteossa hyödynnetty tieto. Siksi varsinainen kysymys ei enää ole, syntyykö dataa. Kysymys on siitä, miten data saadaan oikeille toimijoille oikeaan aikaan ja selkein ehdoin. Datan omistajuus, käyttöoikeudet, valtuutukset, tietoturva ja hyödyntämisen pelisäännöt ratkaisevat, jääkö tieto järjestelmiin vai muuttuuko se arvoa tuottavaksi työkaluksi. Tässä kohtaa huomio siirtyy teknologiasta toimintamalleihin.

Seuraava kehitysaskel kiinteistöalalla ei olekaan uuden datan tuottaminen, vaan olemassa olevan datan ottaminen järjestelmällisesti käyttöön. Se edellyttää toimivia rajapintoja, yhteisiä käytäntöjä ja sitä, että datan hyödyntäminen näkyy myös arjen rakenteissa: sopimuksissa, hankinnoissa, palveluissa ja päätöksenteossa.

Niin kauan kuin energiatieto pysyy hajallaan, hyödyt jäävät saavuttamatta. Kun tieto saadaan liikkumaan ja käyttöön, datasta voi tulla aidosti energiansäästön väline.

Tässä tekstissä kuvatut havainnot perustuvat Energiansäästöä datalla isännöinti- ja kiinteistöpalveluissa -hankkeessa pidettyihin webinaareihin, joissa energiadatan hyödyntämistä on avattu konkreettisesti isännöinnin ja kiinteistöpalveluiden arjen näkökulmasta. Kaikki puheenvuorotallenteet ovat julkisesti katsottavissa TIEKEn YouTube‑kanavalla.