McKinsey-konsulttiyhtiö on ennakoinut, että tekoälyt hävittävät Suomesta vuosikymmenessä 330 000 työpaikkaa. Vastaavasti ManPowerGroup-konsulttiyhtiön maailmanlaajuisen selvityksen mukaan 87% työnantajista aikoo automaation seurauksena joko pitää työntekijöiden määrän entisellään tai palkata lisää työntekijöitä.
Vastaavassa tienhaarassa oltiin 1990-luvun alussa, kun silloinen tietotekniikan kehitys haastoi työmarkkinat ja työn tekemisen tavat. Myös silloin pelättiin massatyöttömyyttä, mutta lopulta kävi odotettua paremmin: työn tuottavuus kasvoi, mikä johti talouskasvuun ja uusiin työpaikkoihin. Tälläkin kertaa voidaan ennakoida tulevaksi joko massatyöttömyyttä tai työvoimapulaa, mahdollisesti molempia, jos työvoiman osaaminen ja työnantajien tarpeet eivät kohtaa.
Tutkinnoista osaamisen hallintaan
Osaaminen ja jatkuva oppiminen ovat aikamme suuria haasteita, joiden ratkaisemiseen ei voi jäädä odottelemaan muiden esimerkkiä. Tämän pitäisi näkyä myös yritysten toimintakulttuurissa: siinä missä ennen puhuttiin toiminnan johtamisesta (management) ja ihmisten johtamisesta (leadership), teknologiamurroksessa kolmanneksi nousee osaamisen johtaminen. Eteenpäin katsovien yritysten johtoryhmistä löytyy pian myös CCO, Chief Competency Officer.
Osaamisen hallinta ja johtaminen ratkaisee, mitkä organisaatiot menestyvät tai ylipäätään selviävät käynnissä olevasta markkinoiden ja työelämän murroksesta. Aivan samalla tavalla kuin tuotannossa ennakoidaan valmistusteknologian kehitystä, kun tehdään päätöksiä investoinneista tuotantotekniikkaan, henkilöstöhallinnossa on ennakoitava organisaation osaamistarpeiden kehitystä ja tehtävä päätöksiä investoinneista osaamiseen.Tällöin henkilöstötilinpäätöksen merkitys korostuu. Sen on kerrottava johdolle, mitä osaamista organisaatiosta löytyy, mitä osaamista tarvitaan lisää, ja miten puuttuva osaaminen hankitaan. Onko olemassa riski menettää jokin kriittinen osaamisresurssi paremmin maksavalle kilpailijalle?
Työpaikoilla osaamisen hallinta ja johtaminen ovat sitä tärkeämpiä, mitä pidemmälle työelämän murros etenee. Tulevina vuosina osaaminen on jokaisen työnantajan tärkein investointi. On turha investoida uuteen teknologiaan, jos sitä käyttämään ei löydy ammattitaitoista työvoimaa. Osaamisen puoliintumisaika on lyhentynyt 30 vuodesta kuuteen vuoteen. Työikäisen väestön supistuminen ja hoivaa tarvitsevien suomalaisten määrän kasvu ei helpota tilannetta. Ajan tasalla olevista osaajista käydään 2030-luvulla raakaa kilpailua.
Markkinoiden ja työmarkkinoiden murroksessa osaamisen hallinta on yhtä tärkeää kuin tiedon hallinta. Kaikkea osaamista ei välttämättä saa työmarkkinoilta rahallakaan, vaan rekrytointien lisäksi on investoitava työssä oppimiseen ja täydennyskoulutukseen. Myös yhteistyötä oppilaitosten kanssa kansalaisopistoista yliopistoihin kannattaa hyödyntää, sillä ne ovat oppimisen asiantuntijoita.
Tilanne ei ole helppo korkeakouluillekaan. Niiden pitäisi kouluttaa ja täydennyskouluttaa suomalaisia tulevaisuuteen, jossa hoivarobotiikka korvaa eläkkeelle jäävät kotisairaanhoitajat, verkko-ostokset, etätyöt ja robottitaksit korvaavat perhekohtaiset henkilöautot, maatalous tuottaa ruoan ja puun lisäksi hiilen sidontaa, ja mandariinikiina on yhä useamman koululaisen ensimmäinen vieras kieli.
Perinteinen tutkintokoulutus on kuitenkin hidas tapa reagoida työmarkkinoiden muutoksiin. Vaikka nyt lisäisimme esimerkiksi tekniikan alan koulutusta, se näkyisi työmarkkinoilla vasta 5-10 vuoden kuluttua eli auttamatta liian myöhään nykyiseen tarpeeseen nähden. Siksi oppilaitosten on kyettävä tuottamaan myös pienempiä koulutuspalasia, joilla työntekijä voi täsmätäydentää osaamistaan.
Nykymuotoiset tutkinnot vanhenevat nopeasti, kuten muukin osaaminen. Siksi niiden monistaminen ei kannata, vaan tutkintokoulutuksen sisältöjä on kyettävä muuttamaan monitieteisempään ja joustavampaan suuntaan. Kauppatieteisiin tarvitaan humanististen tieteenalojen sisältöjä, ja filosofian pääainekokonaisuuteen tulisi lisätä insinööritieteiden osia.
Tekoäly vapauttaa luovuuden
Mitä osaamista työntekijöiden ja työnantajien kannattaa seuraavan vuosikymmenen aikana kehittää, jotta ne ovat valmiita 2030-luvun työmarkkinoille? Lista on moninainen, sillä substanssiosaamisen lisäksi tarvitaan joukko muita taitoja, jotka pätevöittävät erilaisiin tehtäviin ja tarjoavat joustoa työtehtävästä toiseen siirtymiseen. Substanssiosaamisen ulkopuolisten taitojen tärkeys on noussut myös Ekonomien omissa tutkimuksissa.
Teknologiataidot. Digitalisaatio tuo ensimmäiseksi mieleen tietotekniikkataitojen tarpeen. Kaikkien ei tarvitse osata koodata, vaikka se hyvää yleissivistystä onkin. Esimerkiksi tekoälyjä koulutettaessa voidaan tarvita “tekoälykuiskaajia”, jotka antavat datalle kontekstin ja korjaavat aineiston ilmeiset vinoumat.
Ongelmanratkaisutaidot. Robotit ja tekoälyt ovat ihmisiä parempia rutiinitehtävissä, on sitten kyse palkkatietolomakkeen täyttämisestä tai auton rungon liimaamisesta. Sen sijaan luovuutta ja kyseenalaistamista vaativissa tehtävissä ihminen on edelleen pitkään ylivoimainen.
Kehittämistaidot. Jatkuvassa muutoksessa organisaatioiden kyky sopeuttaa ja kehittää toimintaansa on menestyksen edellytys. Jatkuvan työssä oppimisen rinnalla tarvitaan jatkuvaa työssä kehittämistä. Innovaatio- ja kehittämistoiminta ovat olennainen osa kaikkea työtä, ja kehittämistaidot kuuluvat kaikille työntekijöille.
Sosiaaliset taidot. Johtaminen, viestintä ja markkinointi hyödyntävät kyllä tietotekniikkaa yhä enemmän, mutta ihmisten kanssa asioinnissa ihmiset ovat vielä pitkään ylivertaisia koneisiin verrattuna. Esimerkiksi tunneäly ja empatia ovat tärkeitä taitoja, joissa ihminen voittaa koneen.
Kulttuurinen pääoma. Globalisaatio näkyy myös työpaikoilla, kun tiimeissä työskentelee eri alojen ammattilaisia eri puolilta maailmaa. Monikulttuurisen työyhteisön johtaminen edellyttää kulttuurien tuntemusta.
Metataidot, kuten oppimistaidot, uranhallinta ja joustavuus eli kyky siirtyä tehtävästä toiseen. Esimerkiksi kokenut kokoonpanija voi toimia päivän viikossa tuotekehityksen valmistettavuusasiantuntijana ja toisen päivän uusien kokoonpanijoiden perehdyttäjänä. Kaikki kolme tehtävää edellyttävät erilaista osaamista, mikä työnantajan on otettava huomioon koulutusta suunniteltaessa.
Listoja tulevaisuuden osaamistarpeista on helppo kirjoittaa. Todellisuus kuitenkin yllättää aina. Kuka olisi osannut ennustaa esimerkiksi tubettajan tai virtuaalivaluuttasijoittajan olevan vuonna 2020 oikeita ammatteja?
Tämä on Suomen Ekonomien ja Tietoyhteiskunnan kehittämiskeskus TIEKEn yhteisblogisarjan toinen osa. Blogisarjassa käsitellään digitalisaation ekonomeille ajankohtaisia kysymyksiä. Blogit julkaistaan Ekonomien ja TIEKEn verkkosivuilla viikon välein.
Kirjoittajina ovat Suomen Ekonomien koulutuspolitiikan erityisasiantuntija Mari Kröger ja TIEKEn digivaikuttaja Jyrki Kasvi.
