Työterveysasioissa ja työkyvyn tukemisessa aikajänne on aina ollut tärkeä. Vuosia ja vuosikymmeniä on puhuttu siitä, kuinka erilaisiin työkyvyn ongelmiin pitää puuttua varhain.
Teknologian kehittymisen vuoksi aikaviive mittaustiedon ja nykyhetken välillä on pienentynyt. Parhaimmillaan esimerkiksi johtoryhmä voi tarkastella työvirettä eri puolilla organisaatiota reaaliaikaisesti.
On myös mahdollista analysoida erilaisten hyvin varhain havaittujen riskitekijöiden merkitystä työkyvyttömyyden tai sairastumisen näkökulmasta ja tehdä oikeanlaisia ennaltaehkäiseviä toimenpiteitä.
Ilmapiirikyselyn sijaan voidaan analysoida organisaation sisäistä viestiliikennettä, ja tehdä päätelmiä työyhteisön tunnetilasta. Stressiä voidaan mitata työvälineisiin integroiduilla sensoreilla, analysoimalla esimerkiksi tietotyöläisen näppäimistön käyttöä.
Lähes kaikkea työpäivän aikana tehtyä työtä voidaan analysoida, esimerkiksi Amazon kokeilee laitetta, jolla tarkastellaan varastotyöntekijän työvuoron aikana tekemiä liikkeitä.
Monet näistä esimerkeistä ovat kiinnostavia avauksia. Niihin liittyy kuitenkin isoja kysymysmerkkejä. Uudet tavat mitata vaikkapa työvirettä, kuormitusta tai stressiä eivät välttämättä ole yhtä luotettavia kuin vuosikymmenten saatossa tieteellisillä menetelmillä kehitetyt menetelmät.
Tarvitaan tutkimusta, jossa uusien mittausmenetelmien luotettavuutta arvioidaan tieteellisin tutkimusmenetelmin. Tarvitaan myös realistisia arvioita siitä, kadotetaanko uusien aineistojen ja mittaustapojen myötä arvokkaita näkökulmia vai joudutaanko tyytymään yleisempiin arvioihin.
Työssä suoriutumisen tarkka seuraaminen ja analyysi saattavat rikkoa työnantajan ja työntekijän välistä luottamusta.
On hyvä pohtia, mikä on mittaamisen kohde. Teknologian avulla on helpointa mitata yksilön terveyteen liittyviä asioita, esimerkiksi hänen stressiään, untaan, kuormitustaan ja palautumistaan. Työterveyden näkökulmasta tämä on tärkeää, mutta yksinään riittämätöntä.
Yksilöä koskevien tietojen vastapainoksi tarvitaan tietoa työstä, sen kuormittavuudesta ja myös sen tuomista voimavaroista. Työkyvyn, työterveyden, työhyvinvoinnin ja työturvallisuuden arvioiminen edellyttää aina myös työn tarkastelua.
Yksilö tekee työtään vain harvoin yksin. Siksi analyyseihin tarvitaan työyhteisön ja työpaikan käytäntöjen ja kulttuurin tarkastelua. Teknologiset innovaatiot kohdistuvat tällä hetkellä kuitenkin usein yksilön tarkasteluun.
Mittaaminen pitää myös tuoda mukaan työkyvyn tuen muihin järjestelmiin ja toimintatapoihin. Mitä hyötyä on stressin tai palautumisen mittaamisesta, jos työntekijä joka tapauksessa joutuu suorittamaan kalenterissa olevat työt, vaikka kaikki kuormitusta kuvaavat mittarit olisivat aamulla punaisella?
Sensoreilla mitattu tieto menee hukkaan, jos se ei ole työterveyshuollon käytettävissä.
Työelämän kehittäminen siirtyy uuteen ympäristöön. Ennen yksittäisten organisaatioiden oli mahdollista tutkia, analysoida ja kehittää työelämää hyvin pitkälle omin voimavaroin.
Samaan tapaan kuin eri toimijat siirtyvät työskentelemään yhteisille digialustoille, edellyttää myös työelämän kehittäminen laajojen ekosysteemien tarkastelua ja hyödyntämistä.
Yksi näkökulma työelämän kehittämiseen on se, miten saada uudet datalähtöiset ja teknologiaa laajasti hyödyttävät innovaatiot leviämään eri tyyppisten organisaatioiden ja työntekijäryhmien käyttöön.
Kansallisten työelämää koskevien tavoitteiden vuoksi on tärkeää, että ne eivät jää pelkästään edelläkävijäyritysten käyttöön.
Artikkeli on julkaistu Tiedosta-lehdessä 1/2018.
