Verkkokaupalla on erilaisia muotoja. Erilaisia muotoja voidaan nimetä joko myynnin osapuolten mukaan tai esimerkiksi käytetyn teknologian mukaan. Myynnin osapuolten mukaan nimettynä puhutaan useimmiten kolmesta erilaisesta verkkokaupan muodosta.
B2B (Business to Business) tarkoittaa yritysten välistä verkkokauppaa. Se voi olla esimerkiksi myyntiä tukkukauppiaalta vähittäismyyjälle. B2B-kaupassa volyymi on suurempi kuin B2C-kaupassa, sillä ensimmäisessä myydään useimmiten osia ja komponentteja ja jälkimmäisessä lopputuotteita. Yritykset ovat 1970-luvulta alkaen käyttäneet tietoverkkoja yhteistyöyritystensä ja tavarantoimittajiensa kanssa asioidessaan. Uusimmissa B2B-ratkaisuissa hyödynnetään verkkoteknologioita sekä esimerkiksi mobiililaitteita. Tilauksia voidaan tehdä helposti suoraan kentältä esimerkiksi tabletilla tai älypuhelimella toimivan verkkopalvelun kautta.
B2B vähentää tutkitusti monin eri tavoin yrityksen kustannuksia. Yritysten väliset sähköiset verkostot vähentävät muun muassa hankintakuluja ja parantavat tilaamisen tehokkuutta. E-hankinta (e-procurement) tarkoittaa tarjousten tekemistä sähköisesti sekä tuotteiden ja palveluiden ostamista sähköisten kanavien kautta. Verkkotilaaminen eli e-hankinta on perinteistä puhelin- ja faksilla tilaamista halvempaa sekä vähemmän virhealtista.
B2C (Business to Consumer) on kuluttajakauppaa. B2C-kaupalle on ominaista, että se perustuu erityisen vahvasti luottamukseen. Verkossa asioiville kuluttajille luottamus nousee tärkeäksi kahdella tavalla. Ensinnäkin kuluttajan pitää hyväksyä ajatus web-teknologioista toimintakykyisinä ostamisvälineinä. Toiseksi vaaditaan kuluttajan luottamusta verkkokauppiaaseen turvallisena kauppakumppanina. Verkon luonne poikkeuksellisen avoimena tietojärjestelmänä saattaa lisätä joidenkin kuluttajien huolta yksityisyydensuojan säilymisestä heidän asioidessaan verkkokaupassa.
C2C (Consumer to Consumer) tarkoittaa myyntiä kuluttajalta kuluttajalle. Kuluttajat asettavat tarjolle tavaroita ja palveluita, joita toiset kuluttajat maksavat esimerkiksi verkkomaksuina. C2C-palveluita ovat muun muassa erilaiset huutokauppapalvelut.
Käytetyn teknologian näkökulmasta tarkasteltuna verkkokaupalla on muun muassa seuraavia muotoja.
M-commerce eli mobiiliverkkokauppa. Nimellä tarkoitetaan mobiililaitteilla tapahtuvaa asiointia verkkokaupassa. Älypuhelinten määrän kasvu ja mobiililaitteilla tapahtuvan netinkäytön yleistyminen ovat 2010-luvulla muuttaneet kuluttajien tapaa tehdä ostoksia. Mobiilikaupankäynti on vielä lapsenkengissään, mutta sen kasvupotentiaali on nopeaa vauhtia realisoitumassa.
F-commerce eli social commerce. Sosiaalisen median ja älykkäiden mobiililaitteiden suosion kasvu ovat olleet 2000-luvun suuria kertomuksia. Sosiaalisen median yhdistäminen mobiilimaksuihin ja verkkokauppaan on sähköisen kaupankäynnin näkökulmasta erittäin houkuttelevaa. Jo nyt on saatu runsaasti esimakua Instagramin ja Pinterestin kaltaisten sosiaalisten kuvapalveluiden kaupallisesta hyödyntämisestä. Verkkokaupan kannalta varsinkin Pinterest tarjoaa mielenkiintoisia ominaisuuksia, jotka yhdistävät sisällön, tuotteet ja sosiaalisuuden. Facebookiin on vuorostaan esitelty toiminnallisuus tuotteiden esittelyyn ja ostamiseen. Tulevaisuus näyttää, miten sosiaalisen median ja sähköisen kaupankäynnin yhdistäminen tulee toimimaan.
Shop-in-shop tarkoittaa virtuaalista kauppapaikkaa, joka koostuu useista pienemmistä kaupoista. Shop-in-shop -palveluiden tarkoituksena on mahdollistaa helppo kaupan avaaminen ja ylläpitäminen osana laajempaa verkkokaupoista koostuvaa portaalia. Kotimaisena esimerkkinä on Matkahuollon ShopInShop.fi. Sivusto on tarkoitettu kaikille Matkahuollon kuljetuspalveluiden yritysasiakkaille, jotka haluavat avata uuden verkkokaupan tai saada lisänäkyvyyttä olemassa olevalle kaupalleen. Shop-in-shopit välittävät usein verkkokauppiaalle tiedot uusista tilauksista ja tilittävät maksut verkkokauppiaan tilille. Useimmissa palveluissa kauppias näkee myös tarkat tilastot saamistaan klikkauksista ja tehdyistä tilauksista.
