Työelämän digitalisaatiosta puhutaan paljon, mutta digitalisaatio muuttaa elämää työelämän ulkopuolella vähintään yhtä nopeasti ja perusteellisesti.
Siinä missä teollistuminen johti kaupungistumiseen, kahdeksan tunnin työaikaan ja kulutusyhteiskuntaan, digitalisoituminen mullistaa meidän elämämme rakenteita vähintään yhtä paljon ja edellyttää meiltä yhtä paljon uutta teknistä, sosiaalista ja kulttuurista osaamista.
Kaikkien ei tarvitse osata ohjelmoida tietoyhteiskunnassa pärjätäkseen, mutta kaikkien on osattava elää siellä.
Jo nyt pikkulapset tarvitsevat oppia tietoturvasta ja medialainsäädännöstä elääkseen viatonta ja turvallista digitaalista lapsuutta. Miten muuten he osaavat varoa netin diginamusetiä tai tekijänoikeusjuristien haastekirjeitä? Ja mistä he ne opit saavat, jos eivät kotoa ja koulusta? Vanhempien ja opettajien täydennyskoulutus ei saa jäädä ohjelmointiin ja tubettamiseen!
Yleisönosastoissa väitellään tietotekniikasta opetusvälineenä, kun pitäisi keskustella osaamisesta ja valmiuksista, joita koulua tänään käyvät lapset tarvitsevat koulun jälkeen opinnoissa, työssä ja elämässä. Puhumattakaan vapaa-ajalla joka päivä jo nyt.
Ohjelmointi on opetusohjelmassa, mutta millä tunnilla opitaan mediakirjoitustaitoa, etätyötaitoa, monikansallista virtuaaliryhmätyötä, tekoälyn etiikkaa, identiteetin hallintaa… taitoja, joita digitaalisessa työssä ja elämässä tarvitaan.
Vanhempien ja opettajien täydennyskoulutus ei saa jäädä ohjelmointiin ja tubettamiseen!
Työnantajille digitalisaatio on ollut toistaiseksi pettymys, sillä investoinnit tietotekniikkaan eivät ole aina tuottaneet odotettuja tuottavuusloikkia. Eikä ihme, sillä yllättävän moni työ tehdään edelleen samalla tavalla kuin ennenkin, vaikka tietokoneet työpöydillä ovat nopeutuneet, ja niissä pyörivät ohjelmat monimutkaistuneet.
Digitalisaatio ei tarkoita uusia tietokoneita, vaan niiden mahdollistamia uusia liiketoimintamalleja, työtapoja ja prosesseja. Ja niissä eivät peruskoulusta saadut ohjelmoinnin alkeet riitä. Koodi on vasta digitalisaation aakkoset ja numerot.
Sen sijaan elämä työelämän ulkopuolella on muuttunut nopeammin. Emme etsi kumppania baaritiskiltä vaan Tinderistä. Emme katso tv-lähetyksiä, vaan striimaamme viihteen tv-palveluista. Emme hae paperilehteä postilaatikosta, vaan seuraamme uutisia verkossa. Emme osta joululahjoja ostoskeskuksesta vaan Alibabasta. Emme kokkaa, vaan syömme fillarilähettien tuomia aterioita. Emme enää sijoita säästöjämme itse, vaan annamme tekoälyjen huolehtia sijoituksistamme.
Moni epäilee, ettemme sopeudu riittävän nopeasti työelämän digitalisaatioon. Sopeudumme kyllä, heti kun se lopulta alkaa, aivan kuten olemme jo huomaamattamme sopeutuneet muun elämän digitalisaatioon.
Kirjoitus on julkaistu Tiedosta-lehdessä 2/2017.
