MitViDi-hankkeen blogeissa asiantuntijat avaavat digilaitteiden ja -päästöjen mittaamiseen liittyviä kysymyksiä ja kertovat työkaluista, joita kehitetään vihreämpien digihankintojen tekemisen tueksi.
Green ICT -ekosysteemin pohjustaminen aloitettiin Uudellamaalla vuonna 2021. Kansalliseksi vuonna 2022 laajentunut ekosysteemi käynnistyi viime keväänä MitViDi-hankkeen puitteissa myös Varsinais-Suomessa ja Etelä-Karjalassa. Ekosysteemin tarkoituksena on esimerkiksi jakaa tietoa kestävästä ICT:stä alueille ja herätellä yrityksiä ICT-alan ilmasto- ja ympäristöystävällisyyden hyödyistä.
Mikä ihmeen ekosysteemi?
Sana “ekosysteemi” on aikanaan muodostunut silloisen luonnonfilosofian, nykyisen biologian piirissä. Sen puitteissa ekosysteemi määritellään ”–eliöyhteisön ja siihen kuuluvan elottoman ympäristön muodostamana kokonaisuutena. Ekosysteemiin kuuluvat sekä paikan ravintoverkko että sen fysikaalis-kemiallinen ympäristö.” 1990-luvulla termi lainattiin James F. Mooren toimesta ekonomiaan, jossa puhutaan bisnes-ekosysteemeistä, sittemmin myös innovaatioekosysteemeistä. Metafora ei ole täydellinen, mutta ymmärrettävä. Ekosysteemi viittaa uudenlaiseen verkostoitumismalliin, jonka edut ovat selkeät.
Kuten luonnon ekosysteemeissä, on talouden ekosysteemeissä toimijoita. Eliöiden sijaan ekosysteemissä vaikuttavat erilaiset sidosryhmät, kuten asiakasyritykset, alihankkijat, toimittajat, valmistajat ja kuluttajat. Samoin bisnes-ekosysteemeissä toimijat kehittyvät liiketoiminnallisista paineista, jotka tulevat ympäristöstä. Erona luonnollisesti on, että bisnes-ekosysteemeissä toimijat ovat tietoisesti johdettuja, strategisia yksikköjä, eivätkä vaistonvaraisia eliöitä. Perusperiaate on kuitenkin sama, kyse on kehittyvästä kokonaisuudesta.
Systeemiteoriassa systeemi määritellään kokonaisuutena, joka koostuu keskinäisriippuvaisista osista. Juuri tällaisia ekosysteemitkin ovat. Systeemin voi jakaa osiin millä tavoin tahansa ja havaita, että osa vaikuttaa kokonaisuuteen ja kokonaisuus osaan. Osan toiminnan ymmärtäminen on myös mahdotonta ilman systeemikontekstin ymmärtämistä. Ekosysteemi poikkeaa monista muista liiketoiminnan systeemeistä, kuten yrityksestä tai julkishallinnon toimijasta siten, että sen jäsenyydet ja vuorovaikutukset syntyvät spontaanimmin. Se ei ole riippuvainen yhdestä osastaan, mutta ilman mitään osia sitä ei myöskään ole olemassa.
Miksi luonnontieteilijät ovat filosofian maistereita?
Tiedealojen ensimmäinen jako tapahtui, kun ensimmäiset katolisen kirkon yliopistot perustettiin. Alkuperäiset neljä tiedettä olivat antiikin innoittamana filosofia, geometria, teologia ja tähtien tutkimus. Käytännössä jos et opiskellut teologiaa, opiskelit filosofiaa, jonka ala-aloina oli muun muassa luonnonfilosofia. Näitä peruja kaikki klassisten luonnontieteiden maisterit ovat filosofian maistereita.
Finiitit ja infiniitit pelit
Toinen tärkeä käsite, joka liittyy ekosysteemien rakentamiseen, on tullut liiketoimintaan ja talousteoriaan teologiasta ja uskonnontutkimuksesta. James P. Carsen ajatus pelien jakamisesta rajallisiin ja rajattomiin peleihin jäi sen julkaisun aikoihin 1986 vähemmälle huomiolle. Rajalliset pelit ovat esimerkiksi urheilupelejä, kuten jalkapallo tai jääkiekko, jossa on selkeät säännöt, osallistujat ja tavoite. Näissä peleissä on aina voittajia ja häviäjiä. Rajattomissa peleissä ei ole selkeitä sääntöjä, osallistujat voivat vaihdella tilanteen mukaan ja tavoitteena on ainoastaan pelin jatkuminen.
Carsenin mukaan oli vain yksi rajaton peli, elämä. Myöhemmin Simon Sinek poimi rajattoman pelin idean ja sovelsi sitä liiketoiminnan ja markkinoiden kontekstiin. Hänen mukaansa markkinat ovat juuri rajaton peli, koska niille ei ole pysyviä sääntöjä, pelaajat vaihtuvat ajan myötä ja jokaisen yrityksen tavoitteena on liiketoiminnan jatkuminen. Kun organisaatiot kasvavat suuriksi, niiden systeemiset taakat kasvavat ja toiminnan tehokkuus kärsii. Samalla ne muuttuvat oman systeeminsä sisällä epävakaustekijöiksi, joka lisää myös niiden ulkoisia paineita.
Myös bisnes- ja innovaatioekosysteemit ovat pelejä, käytännössä markkinoiden alla toimivia alipelejä. Liiketoiminnan ekosysteemeillä ei ole määrättyä loppua, joskin tavoitteen saavutettuaan ne voivat purkautua, tai niiden fokus voi muuttua. Niiden pääasiallinen tarkoitus on niiden tavoitteen etenemisen jatkuminen, Green ICT -ekosysteemissä ICT-alan ilmasto- ja ympäristötyö. Alalla työ on vasta alussa, kuten ekosysteeminkin taival, vaikkakin noin 150 early adapter -yritystä on jo mukana.
Ekosysteemit ja muut systeemit
Organisaatioiden koon kasvaessa niiden hallinnoimisen haasteet kasvavat. Hallinto- ja kauppatieteissä tätä kuvaamaan on syntynyt kaksi havainnollistavaa mallia, Pricen laki ja Pareto-periaate. Näiden ymmärtäminen auttaa myös hahmottamaan ekosysteemimallin etuja perinteisempiin, suunniteltuihin systeemeihin ja verkostoihin nähden. Mallit ovat aina ideaalisia, eivätkä päde reaalimaailmassa, etenkään kun puhutaan pienemmistä yksiköistä. Reaalimaailmassa on kuitenkin huomattu, että näillä malleilla on riittävästi kuvausvoimaa ollakseen käyttökelpoisia. Niistä saa kuvan siitä, miksi ekosysteemi toimii nimenomaan innovaatiotarkoitukseen erityisen hyvin. Ekosysteemit eivät myöskään ole riippuvaisia yksittäisistä osallistujista, joka tekee niistä resilienttejä muutokselle.
Yrityksen kasvu on lineaarista, henkilöstö lisääntyy yksi kerrallaan. Tuottavimman osion koko kasvaa kuitenkin tämän neliöjuurena, joka johtaa pienenevään tuottoon uusissa rekrytoinneissa. Kymmenen hengen yrityksissä kolme ihmistä tekee puolet tuloksesta, seitsemän toisen puolikkaan, mutta sadan hengen yrityksessä kymmenen tekee puolet tuloksesta, 90 toisen puolikkaan. Ekosysteemissä, jossa pääosa toimijoista on pk-yrityksiä, Pricen laki vaikuttaa vähemmän. Jos sadan hengen yrityksen sijaan on kymmenen yrityksen ekosysteemi, jossa kaikilla on 10 työntekijää, ekosysteemin tulokset jakautuvat niin, että noin 30 tekee puolet ja noin 70 toisen puolen. Selkeä tehokkuusparannus perinteiseen yritykseen.
Pricen laki
Derek J. de Solla Price oli britannialainen tieteen historioitsija, joka kirjoitti Pricen lain alun perin kuvaamaan julkaistujen artikkelien määrää tieteenalalla. Sen mukaan neliöjuuri kirjoittajien kokonaismäärästä kirjoitti puolet alan artikkeleista. Jälkeenpäin huomattiin, että periaate ei päde kontekstissaan ja sitä kuvaa paremmin Alfred J. Lotkan mukaan nimetty laki. Pricen laki soveltui paremmin nimenomaan tuotantoympäristöihin.
Pareto-periaatteen mukaisesti yrityksen kasvussa toteutuvat sen mukaiset kasvavat trendit. Esimerkiksi yrityksen voitoissa 20 % maksavista asiakkaista tuottaa 80 % tuloksesta. Toisaalta negatiivisella puolella 20 % asiakkaista tuottaa 80 % valituksista. Kun asiakasmäärät kasvavat, kasvaa myös kritiikin määrä, mikä monimutkaistaa asiakkaiden palvelemista. Pareto-periaate pätee osapuilleen myös ekosysteemeihin. Ekosysteemi-kontekstissa se kuvaa sitä, että 20 % osallistujista osallistuu 80 % sen toimista ja näin ollen saa 80 % sen hyödyistä. Ekosysteemissä kokonaishyöty on kuitenkin suurempi kuin itsenäisissä struktuureissa, joten myös loput 80 % yrityksistä hyötyy siitä enemmän kuin pelkästä perinteisestä sisäisestä innovaatiotyöstä.
Pareto-periaate
Pareto-periaate on nimetty italailaisen taloussosiologi Vilfred Pareton teoriakehyksen mukaan, joskin sen kehittäjä on Joseph M. Juran, joka luettuaan teoriasta sovelsi sitä laaduntarkkailuun. Teorian mukaan 20 % syistä aiheuttaa 80 % seuraamuksista. Periaate on on yksi Pareto-jakauman erityistapauksista. ICT-alalla tämän on todennut mm. Microsoft, jonka mukaan korjaamalla 20 % eniten esiintyvistä bugeista, 80 % virheistä ja kaatumisista korjaantui. Periaate myös skaalautuu, jolloin esimerkiksi 4 % syistä aiheuttaa 64 % seuraamuksista.
Ekosysteemi ei myöskään ole ratkaisu kaikkeen mahdolliseen, vaikka sillä on tämänkaltaisia etuja. Se sopii spontaanimman järjestäytymisensä puolesta nimenomaan innovaatiotoimintaan, tiedonjakoon ja muihin enemmän luovuutta ja vähemmän organisoitumista vaativiin töihin. Koska Green ICT on kohtuullisen uusi käsite, tarvetta innovaatioille on paljon. Suomi on vielä tällä hetkellä kärkimaita. Olemme muun muassa maailman ensimmäinen maa, jolle tehtiin kiertotalousstrategia vuonna 2016 ja ICT-alan ilmasto- ja ympäristöohjelma vuonna 2020. Alankomaissa on juuri julkaistu manifesti, jonka mukaan he haluavat olla tällä vuosikymmenellä Euroopan johtava maa kestävässä ICT-kehityksessä. Sekä Ruotsilla että Tanskalla on samoja ambitioita. Paras aika aloittaa oli 20 vuotta sitten, toiseksi paras on tänään.
Miksi mukaan?
Hiilijalanjäljeltään ICT-ala on nopeimmin kasvava maailmassa ja sen päästöt tulevat nykykehityksellä kolminkertaistumaan vuosikymmenessä. Hiilikädenjälkipotentiaalin hyödyntäminen on myös alkutekijöissään ja GeSI-SMARTER raportin mukaan sen kädenjälkipotentiaali on noin kymmenenkertainen sen jalanjälkeen nähden. Vaikka Suomi on maailman kärkimaita kierrätyksessä, niin silti elektroniikkaromun kierrätysaste on meilläkin alle 30 %, maailmanlaajuisesti alle 20 %. Kiertotaloussiirtymässä uusien kierrätystapojen keksiminen ja laitteiden elinkaarta pidentävät sovellusratkaisut ovat tarpeen. Työsarkaa siis on.
Ekosysteemissä järjestetään tänä keväänä lähitapaamiset sekä Turussa, että Lappeenrannassa ja MitViDi-hanke on mukana myös ekosysteemiverkoston yhteisten etätapahtumien järjestämisessä. Seuraava lähitapaaminen on Turussa 28.2.2023 klo 8.30 alkaen, innovaatio- ja tapahtumakeskus Joessa.
Green ICT -asioista pysyy parhaiten kärryillä tilaamalla uutiskirjeitämme aiheesta.
Lähteitä ja inspiraatiota:
Simon Sinek, The Infinite Game, Penguin publishing 2019
Daniel Kahneman, Thinking, Fast and Slow, Farrar, Straus & Giroux, 2011
Russell L. Ackoff, Idealized Design, Systems Thinking and a Model for Outlier Innovation, Youtube-luento: https://www.youtube.com/watch?v=spm2HUxgI30
Liikenne- ja Viestintäministeriö, ICT-alan ilmasto- ja ympäristöstrategia, Valto: https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/handle/10024/162910
Global eSustainable Initiative, SMARTER 2030, gesi.org: https://smarter2030.gesi.org/
Green ICT -hankkeen portaali: https://greenict.fi
