Järjestökenttä tietotalousosaamisen välittäjänä maaseudulla 2021-2022

Järjestökenttä tietotalousosaamisen välittäjänä maaseudulla (JÄRKEVÄ) -hankkeessa selvitettiin järjestöjen roolia kansalaisten digiyhteiskuntavalmiuksien edistäjinä ja digitalisaatioon ja tietotalouteen liittyvän lisäarvon jäämisessä maaseutualueille. Toimeen tartuttiin mm. maakunnittaisten järjestöfoorumien kautta. Hanketta rahoitti Maaseutupolitiikan neuvosto (MANE) vuoden 2021 hankehaun kautta.

Järjestöjen merkitys digiyhteiskunnan rakentajina on helppo nähdä. Niitä on Suomessa yhdistysrekisterin mukaan noin 100 000, ja järjestötoiminta vaikuttaa paikasta riippumatta. Järjestöjen yhteisöllinen merkitys ja aktivoiva rooli korostuu kaikkialla. Palveluiden tuottamisessa järjestöjen korostunee enemmän siellä, missä palveluita tai kilpailua palveluiden tuottamisesta on vähemmän.

Yritysten ja julkisten organisaatioiden tapaan järjestöillekin digitaalinen muutos on koko yhteisön läpäisevä. Järjestötoiminta kytkeytyy yhteiskunnallisiin innovaatioihin, joilla pyritään parantamaan kansalaisten toiminta- ja vaikutusmahdollisuuksia yhteiskunnassa.

Periaatteessa kaikki järjestöt voivat olla digiyhteiskunnan rakentajia ja tietotalousosaamisen välittäjiä. Järjestödigi-kartoituksen 2020 perusteella tähän on hyvät edellytykset jo olemassa, mutta osaamisen sekä resurssien puute hidastaa etenemistä.  Digi- ja väestötietoviraston (DVV 2020) kartoitus todentaa samaa tuen tarvetta ja virasto jo koordinoikin valtakunnallisesti sekä kansalaisille että yrityksille ja yhteisöille suunnatun digituen kehittämistä. Tukea tarjoavat myös monet muut toimijat, mutta suuri osa vain oman toimintansa tueksi. Tällöin laajempi välillinen vaikutus jää arvailujen varaan.

Järjestöjen rooli digitalisaation mahdollisuuksien hyödyntäjinä sekä edistäjinä paikallisesti ja alueellisesti oli keskeinen kysymys JÄRKEVÄ-hankkeessa.

Hankkeessa haastateltiin Manner-Suomen 14 maakunnan (18sta) laajasti järjestökenttää kokoavia monialaisia järjestöfoorumeja, neuvottelukuntia tai vastaavia yhteistyöorganisaatioita. Maakunnalliset yhteistyöorganisaatiot välittävät järjestöjen asiantuntemusta ja tarpeita kunnalliseen ja maakunnalliseen kehittämiseen ja päätöksentekoon sekä toimivat järjestöjen keskinäisen ja julkishallinnon välisen yhteistyön rakentajina.

Puolistrukturoiduissa haastatteluissa selvitettiin tällaisten organisaatioiden edustajien kokemuksia ja näkemyksiä digikehityksen hyödyistä ja haasteista järjestöjen toiminnassa, tiedon tuottamisesta ja hyödyntämisestä sekä järjestöjen merkityksestä digitaalisen muutoksen edistäjinä ja digiyhteiskunnan rakentajina nyt ja tulevaisuudessa. Haastattelut toteutettiin ryhmähaastatteluina verkon välityksellä.

Haastattelujen lisäksi tutkimusaiheita käsiteltiin ja syvennettiin kahdessa kaikille avoimessa verkkotyöpajassa sekä viidessä live-TV-lähetyksessä. Työpajoissa työskenneltiin pienryhmissä ja selvitettiin, miten tieto toimii järjestötoiminnan tukena ja miten digiosaaminen edistää järjestön toimintaa ja hyvinvointia. Järkevä maaseutu -live-TV-lähetyksissä tutkimusaiheita puolestaan nostettiin laajempaan yhteiskunnalliseen keskusteluun kutsuttujen asiantuntijoiden ja järjestöesimerkkien avulla.

Järjestöt toimivat alueilla esimerkkinä ja hyvien käytäntöjen luojina sekä vuorovaikutuksen, kohtaamisten ja hyvinvoinnin edistäjinä myös digiympäristössä. Koronapandemia kiihdytti digikehitystä järjestöissä, mistä esimerkiksi haja-asutusalueella asuvat, nuoret ja liikuntarajoitteiset ovat hyötyneet. Osalle pandemia-aikana verkkoon siirtynyt toiminta nosti osallistumisen kynnystä.

Kaikissa järjestöissä, erityisesti pienissä ja piirien ulkopuolisissa, eivät resurssit, laitteet tai perusdigitaidot ole kuitenkaan vielä hallussa. Sama pätee osin myös jäsenistöön eikä jäseniä aina pystytä riittävästi tukemaan. Järjestötoimijoiden osaamisen kehittämisen jatkuminen tukisi digiosallisuutta ja tiedon leviämistä myös maaseuduilla. Maaseutujen pienet, yksittäiset järjestöt ovat usein ulkona yhteistyöelimistä ja digiosaaminen voi olla muutaman henkilön varassa.

Järjestöjen välinen yhteistyö sekä kuntayhteistyö vaihtelevat. Yhteistyötä olisi mahdollista tiivistää ja digipuolellakin löytää uusia ratkaisuja. Tätä tukevia rakenteita on alueiden sisältä noussut laajasti; on ohjaavia asiakirjoja, ohjelmatyötä, yhteistyö- ja kumppanuusfoorumeja, vaikuttamismahdollisuuksia ja kokoontumispaikkoja. Yhteistyötä järjestösektorin kanssa on organisoitu eri tavoilla, osin myös maakuntien taholta resursoituna.

Haasteena on, kenen tehtävänä on viedä digiä eteenpäin eri hallinnon tasoilla sekä varmistaa kehittämistyön jatkuvuus. Digitaitojen kehittämisen, yhteyksien toimimisen sekä avun ja tuen saamisen katsotaan usein kuuluvan laajemmin yhteiskunnan tehtäviksi. Siitä huolimatta erityisesti koronapandemian aikana järjestöt ovat enenevässä määrin ottaneet vastuuta jäsenistön ja muiden toimintaan osallistuvien digituen järjestämisestä. Tuki- ja kehittämistoiminta näyttäytyy usein hankekeskeisenä, ja jatkuvuutta tarvittaisiin. Hyvinvointialueiden kehittäminen on puolestaan korostanut näiden alojen järjestöjen toimintaa valtakunnallisesti.

Järjestöissä nähdään, että järjestökentällä ja alueilla tarvitaan tietotalouden edistämiseksi laajapohjaista yhteistyötä erilaisten järjestöjen ja julkisten toimijoiden kesken, myös yli hallituskausien ja sektorirajojen. Yhteistyötä voidaan toteuttaa myös entistä vahvempien erikoistuneiden verkostojen kautta. Yhteiset toimenpiteet voivat pitää sisällään mm. linjauksia ja ohjeistuksia, koulutuksia, verkkoalustoja, hankkeita ja rahallista panostusta. Yhteiskehittämällä voidaan esimerkiksi tuottaa yhteisiä palvelu- ja neuvontakonsepteja.

Osaamisen jakaminen nähdään tärkeänä: vaihdetaan uusia menetelmiä, palautetta ja ideoita, miten kehittää toimintaa, kokemusta, rohkeutta, luottamusta muutokseen toiminnoissa, referenssejä eri palveluntuottajista, esimerkkejä ja oppimisia. Tarvitaan aikaa ja keinoja yhteistyölle ja hyvien käytäntöjen jakamiselle. Yhteistyössä on keskeisesti kyse osaajaverkostojen rakentamisesta ja hyödyntämistä sekä laajemmasta digiosaamisen tärkeyden ja teknologian tuomien mahdollisuuksien tunnistamisesta.

Avoimesti saatavilla oleva tieto muista toimijoista ja heidän toiminnastaan lisää yhteistyön mahdollisuuksia ja vähentää päällekkäisyyksiä mm. saman aiheen parissa työtä tekevien järjestöjen kesken. Tarvitaan tiedon keräämistä ja suunnitelmallista raportointia esimerkiksi vuosittain ja että tieto olisi kaikkien järjestöjen saatavilla. Lisäksi tiedon tulisi olla luotettavaa ja ymmärrettävää, ja sitä pitäisi voida jatkokehittää ja visualisoida. Tiedonjakoon tarvitaan myös konkreettisia sovittuja käytäntöjä sekä ohjelmointirajapintoja ja käyttöliittymiä. Tiedon tuottamisessa ja hyödyntämisessä avoin data, avoimet rajapinnat ja niiden osaaminen tulevat yhä vahvemmin järjestöjen toimintaan mukaan.

Alueen järjestöt voivat yhdessä välittää tietoa kunnan ja muiden julkisten tahojen päätöksentekoon sekä kehittämisorganisaatioille. Näin ne voivat tiedon avulla vahvistaa osallisuuttaan. Järjestökentällä on tietoa ja ymmärrystä omista kohderyhmistään ja asiakkaistaan sekä päätösten mahdollisista tai tulevista vaikutuksista niihin. Järjestökenttä toimii merkittävänä välittäjänä viranomaisten ja kansalaisten välillä ja voi myös neuvoa, mihin palveluihin, tukeen ja etuuksiin yksilöllä on oikeus. Järjestöt tukevat yleistä digiosallisuutta ja toimivat alustana, jonka kautta digitaitoja siirretään kansalaisille. Monille ne ovat ainoita paikkoja.

Maaseutupolitiikan politiikkasuositukset ovat työkaluja parempien päätösten tueksi kaikilla hallinnon tasoilla. JÄRKEVÄ-hankkeessa laaditut politiikkasuositukset perustuvat ensisijaisesti hankkeessa toteutettuihin maakunnallisiin haastatteluihin. Suoristukset on jaettu neljään pääteemaan:

Haastattelujen lisäksi syvennyimme työpajoissa ja live-tv-lähetyksissä erityisesti kahteen teemaan: järjestöjen digiosaamiseen ja järejstöjen rooliin datan hyödyntäjinä ja tuottajina. Näiden teemojen tulokset olemme kooneet erikeen kahteen artikkeliin: