JÄRKEVÄ-hankkeen matkassa osa 2: Mitä järjestöjen digiosaamisesta opittiin?
Uutta osaamista

JÄRKEVÄ-hankkeen matkassa osa 2: Mitä järjestöjen digiosaamisesta opittiin?

JÄRKEVÄ-hankkeessa selvitimme, miten digitalisaatio tukee tai voisi tukea järjestöjen tehtäviä paikallisina toimijoina sekä myös omaa toimintaansa laajemmin tietotalouden edistäjinä ja juurruttajina maaseuduilla. Yhdessä järjestötoimijoiden kanssa syvensimme kuvaa järjestöjen digiosaamisen tilasta ja tarpeista.

Digitaalinen muutos on järjestöillekin koko yhteisön läpäisevä. Se koskettaa järjestötoimijoita itseään, jäsenistöä, yhteistyökumppaneita – ylipäätään kaikkia toiminnassa mukana olevia. Parhaimmillaan teknologia yhdistää ihmisiä uudella tavalla ja mahdollistaa luovia ratkaisuja sekä uusia kumppanuuksia. Toisaalta vaarana on digitaalisen eriarvoistumisen kasvaminen. Uutta osaamista, digitukea ja yhteistyötä tarvitaan monilla osa-alueilla.

Digitalisaatio muuttaa kovaa vauhtia järjestöjen toimintatapoja

Järjestöjen yhteiskunnallinen merkitys ja niiden rooli hyvinvoinnin lisääjänä yleisesti ottaen tunnistetaan. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että järjestökenttää täysin tunnettaisiin. Järjestöt tietotalouden edistäjinä maaseudulla (JÄRKEVÄ) -hankkeessa syvennettiin ja tarkennettiin kuvaa järjestöjen digiosaamisen tilasta ja tarpeista maaseutunäkökulmalla.

Digitalisaatiokehityksen näkökulmasta haasteet niin järjestöissä kuin pk-yrityksissä ovat mm. Järjestödigi-kartoitusten ja Pk-yritysbarometrien tulosten perusteella hyvin samankaltaisia: digitalisaation tuomia mahdollisuuksia tunnistetaan jossain määrin, mutta osaamisen sekä resurssien puute hidastaa tai jopa estää niiden hyödyntämistä ja uusien käytäntöjen omaksumista. Myös digituen tarvetta on yhä, kuten Digi- ja väestötietoviraston yritysten ja yhteisöjen digituen kartoitukset kertovat.

JÄRKEVÄ-hankkeessa vastauksia järjestöjen digiosaamisen haasteisiin ja mahdollisuuksiin etsittiin järjestötoimijoiden parista. Hankkeessa haastateltiin Manner-Suomen 14 maakunnan (18sta) laajasti järjestökenttää kokoavia monialaisia neuvottelukuntia, järjestöfoorumeja tai vastaavia yhteistyöorganisaatioita. Osallistuneet olivat pääasiassa alueella toimivien järjestöjen edustajia, joilla oli verkostoitumisen kautta näkemystä myös maakunnallisesta toiminnasta ja yhteistyöstä. Haastattelujen lisäksi osaamista käsiteltiin ja syvennettiin avoimessa verkkotyöpajassa ja live-TV-lähetyksessä. Hankkeen toimenpiteitä on kuvattu tarkemmin Maaseutupolitiikka.fi-sivustolla julkaistujen politiikkasuositusten yhteydessä.

Keskeiset opit matkan varrelta

Hankkeessa tunnistettiin keskeisiä haasteita, jotka voivat vaikuttaa tulevaisuudessa siihen, miten hyvin järjestöt voivat tuottaa tietoa, palveluja sekä osallistumis- ja vaikuttamismahdollisuuksia. Osaamisen näkökulmasta yksi keskeisimmistä kysymyksistä maaseutujen järjestöille on mahdollinen eriarvoistumiskehitys. Järjestöjen sekä jäsenistön toimintaedellytyksissä on paikoin suurtakin vaihtelua liittyen esimerkiksi laitteisiin, yhteyksiin, rahoitukseen, monikielisyyteen sekä palveluiden ja digituen saatavuuteen.

Yhteistyössä on lisäämisen varaa. Järjestöjen neuvottelukunnat ja vastaavat yhteistyöfoorumit kokoavat järjestöjä yhteen, mutta osaamisen kehittämisen näkökulmasta yhteistyötä tehdään vielä vähän. Koska osaamistarpeet ovat pitkälti samoja, resurssien panostaminen esimerkiksi yhteisten koulutusten ja tapahtumien järjestämiseen lisäisi vaikuttavuutta. Keskusteluissa nousi selvästi esiin, että myös yhteistyön koordinointi ja järjestöjen aktivointi mukaan verkostotyöhön edellyttää resursseja ja pitkäjänteistä työtä.

Maaseuduilla ja erityisesti pienissä järjestöissä henkilötekijät korostuvat. Järjestöillä, joilla ei ole piiri- tai valtakunnantason taustatukea, ovat usein yhden tai parin henkilön digiosaamisen, asennoitumisen ja aktiivisuuden varassa. Ne jäävät myös helposti ulos alueellisesta yhteistyöstä, ja niillä voi olla vaikeuksia siirtyä digitaaliseen toimintaympäristöön ylipäänsä. Panostus järjestötoimijoiden osaamisen kehittämiseen tukisi samalla digiosallisuuden toteutumista ja tärkeää tiedon ja osaamisen leviämistä paikallisesti.

Digitalisaation hyödyntäminen nähdään perustana paremman elämän ja palveluiden tuottamisessa, saatavuudessa ja saavutettavuudessa ja siihen suhtaudutaan pääsääntöisesti hyvin positiivisesti ja korkein odotuksin maaseuduillakin. Maaseuduilla on mahdollista tukea alueen sisältä jo nyt luontevasti tapahtuvaa kehittymistä tarjoamalla resursseja, ohjausta ja suuntaviivoja muutokselle. Alue- ja valtakunnan tasoilla on selvästi tarvetta osaamisen ja digikehityksen tukiverkostoille ja koordinoinnille.

Haastatteluissa ja työpajoissa tunnistettiin sekä mahdollisuuksia että pullonkauloja. Verkkotilaisuudet palvelivat myös järjestötoimijoiden keskinäisen ajatusten vaihdon alustana, ja keskusteluissa nousi monta ideaa ja ajatusta käytäntöön vietäviksi.

Millaista keskustelua haastatteluissa käytiin järjestöjen digiosaamisesta?

Haastatelluilta kysyttiin, millaisia digikehityksen hyötyjä ja haasteita he ovat kohdanneet järjestötoiminnassa ja miten digitalisaatio on vaikuttanut niin järjestön omaan toimintaan, järjestöjen väliseen kuin muiden toimijoiden kanssa tehtävään yhteistyöhön. Alla on koottuna joitakin keskeisiä havaintoja haastatteluista.

Teknologia ei ole itseisarvo, mutta järjestöissäkin sen tuomia mahdollisuuksia on erityisesti parin viime vuoden kuluessa opittu tunnistamaan ja hyödyntämään aiempaa enemmän erityisesti etäkokouksissa ja -koulutuksissa sekä etätyössä. Yhtäältä osallistuminen etänä on mahdollistunut monelle, joille lähitapaamiset eivät esimerkiksi puuttuvien liikenneyhteyksien, terveydentilan tai arkeen kasautuvien kiireiden vuoksi olisi mahdollisia. Uusiakin osallistujia on saatu mukaan.

Toisaalta osallistumiskynnys on teknologian hyödyntämisen myötä noussut osalle liian korkeaksi. Saatavilla ei ole ollut laitteita ja yhteyksiä tai digiosaaminen ei ole riittänyt eikä lähitukea ole ollut. Ikääntyneet mainittiin tässä yhteydessä usein. Monissa järjestöissä hyvinvoinnin tukeminen on keskeisellä sijalla. Tasapainoa virtuaali- ja lähikohtaamisten välille on haettu ja haetaan edelleen.

Virtuaalikohtaamisten lisäksi digin hyödyt nousevat usein esiin viestinnän yhteydessä. Järjestöt viestivät yhä enemmän monikanavaisesti, mitä niiltä myös odotetaan. Useamman kerran mainittiin, että varsinkin sosiaali- ja terveysalan ammattilaiset tarvitsevat ja käyttävät asiakastyössään ajantasaista tietoa järjestöjen tarjonnasta.

Digitalisaatio on haastava kokonaisuus ja omaan toimintaan soveltuvia mahdollisuuksia on vaikea tunnistaa. Lisää ymmärrystä tarvittaisiin. Asenteetkin ovat paikoin digikielteisiä. Digiosaamista kaivataan lisää niin järjestöjen työntekijöille kuin jäsenistölle. Osaamista tarvitaan mm. perustaidoissa, järjestön hallinnon tehtävissä kuin tietoturvataidoissa. Järjestöjen merkitys digisyrjäytymisen ehkäisyssä tunnistetaan laajalti, mutta tähän ne tarvitsevat tukea.

Yhdessä tekemällä tuki, osaaminen ja tieto välittyvät yksittäistä järjestöä laajemmalle

Järjestöt ovat saaneet ja antaneet tukea mm. järjestötaloilla, mutta tukea tarvittaisiin enemmän myös maaseuduilla. Joitakin ns. ”digihubeja”, joissa saatavilla olisi laitteita, yhteyksiä ja/tai tukea tunnistettiin. Monet näistä sijaitsevat kuitenkin taajama-alueilla. Kylätaloilla em. mahdollisuuksia on jonkin verran tarjolla, ja ne tuovat parhaimmillaan yhteen myös eri ikäisiä kävijöitä. Etätyötä tehtiin maaseudulla enimmäkseen kotoa tai vapaa-ajan asunnolta käsin.

Pandemia-aika on vauhdittanut järjestöjen yhteistyötä. Koulutuksia ja tapahtumia on järjestetty enemmän yhdessä, esimerkiksi henkilöstön osaamista on tuettu yhteisissä verkkokoulutuksissa. Järjestöjen neuvottelukunnat ja yhteistyöorganisaatiot toimivat myös tiedon levittämisen foorumeina. Verkostojen ja yhteistyön ulottaminen maaseudulla toimiviin pieniin, yksittäisiin järjestöihin olisi jatkossa myös osaamisen kehittämisen ja jakamisen vuoksi tärkeää.

Järjestöjen merkitys hyvinvoinnin lisääjinä ja niiden rooli sosiaalisesti kestävän kehityksen edistäjinä nähdään. Toimintaa yleisesti ottaen arvostetaan myös maakuntien taholla. Digitalisaatiota olisi silti mahdollista edistää ja järjestöjen osaamista kehittää entistä enemmän yhteistyössä niin järjestötoimijoiden kuin järjestöjen, kuntien ja maakunnan kesken, mikä säästäisi resursseja sekä lisäisi tilaisuuksia osaamisen ja kokemusten vaihdolle. Nämä asiat ovat vasta nousemassa mukaan järjestöjen neuvottelukuntien ja vastaavien toimintaan.   

Järjestötoimijat digiosaaminen äärellä työpajassa

Keväällä 2022 järjestetyssä avoimessa verkkotyöpajassa pohdittiin yhdessä järjestötoimijoiden kanssa kokemuksia, haasteita ja mahdollisuuksia, joita digiosaamiseen ja sen edistämiseen järjestöjen piirissä liittyy. Työpajassa keskityttiin tarkastelemaan järjestöissä tarvittavaa osaamista ja osaamisen mahdollistamia hyötyjä ja vaihtoehtoja, joilla digiosaamista voidaan kehittää. Keskustelua käytiin pienryhmissä ja hyödyntäen yhteistä verkkotyöskentelyalustaa. 

Teknologiataitojen lisäksi osaamista kaivattiin sosiaalisissa taidoissa. Verkossa toimittaessa tarvitaan mm. vuorovaikutus- ja verkostoitumisosaamista sekä taitoja osallistamiseen ja yhteiskehittämiseen.

Järjestöissä kaivattiin osaamista mm. liittyen näihin asioihin:

  • Toiminnan järjestäminen ja yhteisöllisyyden luominen etänä.
  • Verkostoituminen, osallistaminen, digitaalisesti(kin) toimivan yhteisön johtaminen.
  • Tietosuoja, -turva ja turvallinen työskentely digiympäristössä.
  • Digitalisaation kokonaisvaltainen haltuunotto ja digiteknologian tavoitteellinen hyödyntäminen järjestössä (digisuunnitelma); digitaalisesti toimivan yhteisön johtaminen.
  • Ohjelmien, sovellusten, alustojen osaaminen sekä digityökalujen jalkauttaminen ja uudet tavat tehdä mielekkäästi.
  • Datan tunnistaminen ja hyödyntäminen, tiedon hallinta ja välittäminen. 

Digiosaamisen mahdollistamaa toimintaa ja aikaan saamia hyötyjä nähtiin mm. seuraavia:

  • Osallistaminen, osallistuminen ja yhteinen kehittäminen.
  • Yhteistyön ja verkostojen laajentaminen, myös toisten järjestöjen kanssa ja maakuntien välillä. Yhteishankkeiden lisääminen.
  • Tehokas ja sujuva työ, ajan- ja kustannussäästö, aika- ja paikkariippumattomuus.
  • Vertaistuki ja tukiryhmät, myös etänä.
  • Tehokkaampi ja nykyistä nopeampi ja ajantasaisempi viestintä sekä kohderyhmien tavoittaminen ja osallistaminen. 

Järjestön ja jäsenistön digiosaamisen lisäämiseksi jatkossa tarvitaan myös muuta panostusta ja toimienpiteitä kuin osaamiseen liittyvää, kuten:

  • Yhteiset linjaukset ja ohjeistukset, koulutukset sekä hankkeet.
  • Nykytilanteen ja tarpeiden tunnistaminen.
  • Osaajaverkoston rakentaminen ja hyödyntäminen.
  • Osaamisen jakaminen – esimerkkejä ja oppimista muilta järjestöiltä, ohjauksen ja tiedon koonti verkkoon ja verkkokoulutukset.
  • Aikaa ja keinoja yhteistyölle ja hyvien käytäntöjen jakamiselle.
  • Sektorirajat ylittävä yhteistyö esim. alueellisesti; verkosto, jolla luodaan moniosaamista myös sisältöjen osalle; kuntiin vaikuttaminen, kunnan tuen saaminen.
  • Rahallinen panostus ja taloudellinen tuki.
  • Digiosaamisen tärkeyden tunnistaminen – myös osana tulevia rekrytointeja.

Hyviä käytäntöjä live-TV-lähetyksessä

Kevään työpajan osaamisteemaa jatkettiin kesäkuussa 2022 live-TV-lähetyksessä, jossa avattiin järjestötoimijoille ja muille aiheesta kiinnostuneille digiosaamisen roolia järjestötyössä. Esillä oli esimerkkejä siitä, miten järjestötoimijoiden, järjestöjen toiminnassa mukana olevien sekä digitukea tarjoavien osaamisesta pidetään huolta ja mitä yhteisöjen digituella tarkoitetaan.

Jälkisanat

Periaatteessa kaikki järjestöt voivat tahoillaan – yksin ja yhdessä – olla digitaalisen yhteiskunnan rakentajia ja toimia tietotalouden ja digiosaamisen edistäjinä ja välittäjinä. Järjestöjen toiminnassa teknologian mahdollisuuksien hyödyntämiseen tarvitaan kuitenkin monenlaista osaamista ja tukea. Järjestöt toimivat lähellä ihmisten arkea, myös digitaalisessa siirtymässä. Yhteistyön ja verkostojen merkitys on korostunut koko hankkeen aikana. Muutoksessa tarvitaan aktiivista toimijuutta eikä kukaan hallitse kokonaisuutta yksin. Vaikuttava yhteistyö tarvitsee myös koordinaatiota ja sen resursointia niin paikallisesti, alueellisesti kuin valtakunnallisesti. 

Artikkelin kirjoittajat Hanna Vuohelainen ja Hanna Niemi-Hugaerts TIEKEstä sekä Johanna Aaltonen Turun yliopiston Brahea-keskuksesta ovat olleet mukana JÄRKEVÄ-hankeen työssä. Artikkeli on julkaistu myös Brahea-keskuksen Maalta ja mereltä -blogissa

Lue seuraavaksi