JyrkIT: Etäepidemia leviää
Elämää tietoyhteiskunnassa

JyrkIT: Etäepidemia leviää

Koronaviruspandemia muutti maailmaa. Etätyöstä ja etäkokouksista tuli monella työpaikalla yhdessä yössä työnteon normi. Tilanne muuttui niin nopeasti, ettei etätyövälineiden käyttöä ehditty kouluttaa.

Vastaava murros koettiin kouluissa ja korkeakouluissa. Etäopiskelusta, tai pikemmin itseopiskelusta tuli hetkessä opettajien ja oppilaiden arkea. Luokkahuoneista lähdettiin kuitenkin niin kiireellä, ettei opettajille ehditty opettaa etäpedagogiikkaa eikä oppilaille itseohjautuvaa opiskelua. Osalta se sujuu luonnostaan, kaikilta ei. Kevään arvosanat saattavat yllättää.

Etätyön, -oppimisen ja -kokousten tekniikka on ollut valmiina pitkään. Käyttöönoton esteenä ovat olleet lähinnä tottumukset ja asenteet. Digiloikka on jäänyt ottamatta, koska ihmisten kykyyn johtaa itseään ei olla luotettu. Työtä on totuttu arvioimaan ajan eikä tulosten perusteella.

Koronavirus levisi niin nopeasti, ettei etätyövälineiden käyttöä ehditty kouluttaa.

Ennen koronavirusta etätyötä sai tehdä monella työpaikalla vain esimiehen luvalla esimerkiksi kaksi päivää kuussa, mitä pidettiin suurena luottamuksen osoituksena. Vasta kun pandemian rajoittamistoimet eivät jättäneet vaihtoehtoja, vastahakoisemmankin johtajan oli pakko hyväksyä tilanne; joko tehtiin etätöitä tai ei tehty mitään töitä.

Kaikkiin tehtäviin etätyö ei sovi, eikä etätöihin siirtyminen kertarysäyksellä ole ollut kenellekään helppoa. Koronavirus levisi niin nopeasti, että jos etätyövälineet eivät olleet entuudestaan tuttuja, niiden käyttöä ei ehditty kouluttaa. Antti Holman ratkiriemukas Youtube-video Äiti ja Skaips-komferemssi on koettu monessa perheessä, kun sadattuhannet suomalaiset ovat osallistuneet ensimmäiseen verkkokokoukseensa ilman koulutusta tai teknistä tukea.

Vanhaan ei ole paluuta, kun nyt olemme nähneet etätyön ja -oppimisen toimivan. Pandemian jälkeen aiempaa useampi on etätöissä yhden tai useamman päivän viikossa. Tämä näkyy työmatkaliikenteessä, toimitilavuokrissa ja lounasravintoloiden pöydissä. Todennäköisesti myös sairauspoissaolot vähenevät, kun entistä useampi tuntee hallitsevansa omaa työtään.

Pelkkä etävälineiden hankkiminen ja kouluttaminen eivät riitä. Hajautetut työ- ja oppimisyhteisöt tarvitsevat uutta johtamista ja pedagogiikkaa. TIEKEn tavoin monella pandemiaa etätöihin väistäneellä työpaikalla on otettu käyttöön virtuaaliset kahvitauot, verkkokokoukset, joilla ei ole asialistaa.

Etätyön ja -opiskelun ergonomiaa, työsuojelua ja vastuita pitää miettiä pandemian jälkeen. Kattaako kunnan vakuutus, jos koululainen katkaisee jalkansa etäoppitunnilla? Kuka on vastuussa kotityöpisteen ergonomiasta? Työpaikalla voi olla käytössä tuhansien eurojen säätökalusteet, mutta etätöissä kökitään selkä kyyryssä kesämökin pöydän kulmalla. Fysioterapeuteille riittää töitä.

Kirjoittaja

Lue seuraavaksi