Lainsäädäntö muodostaa eettisen digitalisaation kivijalan

Järjestöjen ja yhdistysten kannattaa tutustua lainsäädäntöön kahdestakin syystä. Ensinnäkin lainsäädäntö saattaa velvoittaa järjestöjä, ja toisaalta järjestöt voivat myös kertoa jäsenistölleen lainsäädännön heille turvaamista digitaalisista oikeuksista. Yhdistyksillä on tärkeä rooli sekä datan käsittelijöinä että kansalaisten digitaalisen sivistyneisyyden tukijoina.

Tekijänoikeus tarkoittaa tekijän yksinoikeutta päättää teoksensa käytöstä. Muilla ei ole oikeutta käyttää teosta ilman tekijän lupaa. Tekijänoikeus suojaa pelkästään teoksen ”persoonallista ilmenemismuotoa”. Se ei suojaa ideaa, teoksen tietosisältöä tai teokseen sisältyvää teoriaa, jotka ovat vapaasti muiden käytettävissä (Lähde: ttvk.fi/tekijanoikeus).

Verkosta on helppo kopioida muiden kirjoittamaa tekstiä tai ladata mitä tahansa kuvia muutamalla klikkauksella, ja tekijänoikeudet saattava tällöin helposti unohtua. Tavalliset tekijänoikeuksia koskevat säännöt koskevat kuitenkin myös kaikkea verkossa julkaistua sisältöä, ja tekijänoikeuksien ymmärtäminen on tärkeä osa digitaalista osaamista.

Tietosuojalainsäädäntö koskee henkilötiedon käsittelyä. Henkilötiedolla tarkoitetaan kaikkea sellaista tietoa, jonka pohjalta henkilö voidaan tunnistaa. Järjestön toiminnassa henkilötietoa voivat olla esimerkiksi työntekijöiden, jäsenten tai toimintaan osallistuvien nimet, valokuvat ja sähköpostiosoitteet. Järjestön tulee ensin hahmottaa itselleen, mikä osa sen käsittelemästä tiedosta on henkilötietoa, mitä varten henkilötietoa käsitellään ja mikä on kussakin tapauksessa käsittelyn oikeusperuste.

Järjestötkin käyttävät toiminnassaan paljon erilaisia globaaleja digitaalisia alustoja ja palveluita, joihin kuuluvat esimerkiksi somepalvelut, kuvien ja videoiden julkaisualustat, verkkosivualustat tai karttapalvelut, joihin järjestön osoitteet voi linkittää.

Tällä hetkellä suosituimmat verkon ja sosiaalisen median palvelut ovat usein yhdysvaltalaisten niin sanottujen datajättien hallinnoimia. Näihin lukeutuvat mm. Googlen palvelut (myös YouTube), Facebook, Instagram ja X. Kiinasta tulevia suosittuja palveluihin taas kuuluu mm. TikTok.

Datajättien palveluita käytetään hyvin laajasti, minkä vuoksi niillä on myös paljon valtaa. Ne voivat esimerkiksi päättää siitä, minkälaiset sisällöt saavat palveluissa eniten näkyvyyttä. EU onkin lainsäädännössään alkanut viitata suurimpiin palveluntarjoajiin ”portinvartijoina” ja pyrkinyt luomaan lainsäädäntöä varmistaakseen, että digitaaliset palvelut toimisivat reilusti ja läpinäkyvästi alustoilla toimivien käyttäjien ja organisaatioiden suuntaan.

EU:n Digipalveluasetus (Digital Services Act) pyrkii lisäämään verkkopalveluissa julkaistun sisällön läpinäkyvyyttä ja luotettavuutta. Esimerkiksi sosiaalisen median palveluiden tulee poistaa tehokkaasti laittomaksi raportoitu sisältö. Jos taas henkilön tai järjestön tili jäädytetään perusteetta, on tilin haltijalla oikeus kiistää väitteet ja saada asia käsiteltyä ilman viivästystä. Käyttäjällä on oikeus ymmärtää, mikä sisällöstä on mainontaa, ja hänellä tulee olla oikeus kytkeä algoritmien suosittelujärjestelmät pois päältä.

Järjestö voi jatkossa osallistua laittoman sisällön raportointiin ja vaatia selkeämpää asiakaspalvelua verkkoalustoilta. Järjestö voi jopa hakea itselleen luotettavan ilmoittajan (trusted flagger) valtuuksia, jolloin se voi vielä suoraviivaisemmin raportoida valetilien julkaisuja ja laitonta sisältöä. Suomessa luotettavan ilmoittajan statuksen on saanut tähän mennessä esimerkiksi Pelastakaa lapset ry.

Globaalien verkkopalveluiden eettisiä haasteita on käsitelty mediassa paljon. Vaikka palveluissa on paljon eroja, niillä on samankaltainen liiketoimintamalli. Palvelut keräävät käyttäjistään valtavat määrät yksityiskohtaista dataa, joka mahdollistaa tarkkojen henkilöprofiilien muodostamisen. Kun palvelu tuntee tai kokee tuntevansa käyttäjänsä mieltymykset, se tarjoaa hänelle sopivia mainoksia ja sisältöjä.

Erilaiset tahot maksavat palvelulle siitä, että heidän sisältöjään tai mainoksiaan näytetään tietynlaisille henkilöille. Vaikka somepalvelun käyttäminen saattaa olla ilmaista, niin henkilön voi ajatella maksavan palvelusta henkilödatalla, jota hänestä kerätään.

Palvelut haluavat pitää käyttäjän palvelussa mahdollisimman pitkään, minkä vuoksi algoritmit suosivat koukuttavaa ja voimakkaita tunteita herättävää sisältöä. Joskus tällainen sisältö voi olla jopa valheellista disinformaatiota, sillä se herättää käyttäjien kiinnostusta ja saa käyttäjän jatkamaan sisällön kuluttamista.

Sosiaaliseen mediaan ja viestintään liittyvät suositut digipalvelut ovat vakiintuneet osaksi järjestöjen, yritysten ja julkisen sektorin toimintaympäristöä. Ne mahdollistavat laajojen ihmisjoukkojen tavoittamisen tavalla, johon perinteisemmät mediat eivät nykyään välttämättä pysty. Samalla ne käyttävät dataa tavalla, jossa on eettisiä epäkohtia. Järjestön kannattaa kiinnittää palveluita valitessaan huomiota ainakin seuraaviin asioihin.