Oletteko yrittäneet viime aikoina tavoittaa ketään työasioissa? Oletteko saaneet hänet kiinni kylmäsoitolla? Todennäköisesti ette, etenkään jos soitatte vieraasta numerosta. Harva enää vastaa puheluihin, joista ei tiedä, onko soittaja kaupustelija vai mielipidetutkija. Muistakin soittajista kerrotaan tarinoita, mutta niin kerrotaan ajallaan budjetissa valmistuvista it-projekteistakin.
Entä sitten sähköposti? Harva enää lukee sähköpostejaan kuin satunnaisesti, kun inboksista on pakko löytää sinne tullut tärkeä viesti. Sähköpostia tulee yksinkertaisesti niin paljon, että jos ne kaikki lukisi, ei ehtisi itse lähettää yhtään meiliä.
Seuraavaksi voi yrittää tekstiviestiä, WhatsApp-viestiä, Slack-viestiä tai jotain muuta pikaviestipalvelua. Ainakin WhatsApp on tukossa jo yhdestä aktiivisesta ryhmästä. Siihen väliin tulevia muita viestejä ei yksinkertaisesti edes huomaa.
Teoreettisia onnistumisen mahdollisuuksia on käyttämällä jonkin ensisijaisesti muuhun kuin viestintää tarkoitetun palvelun yksityisviestejä. Twitter-viestit, LinkedIn-viestit ja mitä niitä nyt on.
Laskeskelin, että käytän itse säännöllisesti seitsemästä kahdeksaan eri viestipalvelua, joista vain kahta seuraan niin aktiivisesti, että ehdin huomata suurimman osan viesteistä.
Paradoksaalisesti, mitä enemmän meillä on ollut viestintävälineitä, sitä vaikeammaksi ihmisten tavoittaminen on tullut.
Koska viestintäkanavia on niin monta, saadun viestin löytäminen uudelleen ei ole aina helppoa. Muistat saaneesi viestin, johon pitäisi reagoida, mutta missä inboksissa se on?
Jatkuva viestitulva ei pelkästään estä kommunikaatiosta, se myös häiritsee työntekoa. Joka viestille surahtava puhelin ja ruudulle ilmestyvät ilmoitukset katkaisevat keskittymisen [työn alla oleviin viesteihin].
Helsingin Sanomat julkaisi äskettäin mielenkiintoisen kirjoituksen siitä, miten jatkuvasti toistuvat ilmoitukset tulevista viesteistä haittaavat keskittymistä työssä. Jutussa annettu neuvo on hyvin suositeltava: Sähköpostin ja muiden viestintävälineiden ilmoitukset saapuneista viesteistä kannattaa hiljentää ja piilottaa.
Jatkuvien häiriöiden paineessa suomalaisten tehokas työaika jää vain 12½ tuntiin viikossa. Suomen BKT ei siis laskisi, vaikka tekisimme pelkästään puolitoista päivää viikossa töitä, kunhan tekisimme töitä tehokkaasti. Se vaatisi käytännössä muun muassa sitä, että saisimme etsimämme henkilöt kiinni ensi yrittämällä, ei vasta viikon salapoliisityön jälkeen.
