Hallitusohjelman mukainen hiilineutraali Suomi vuoteen 2035 mennessä edellyttää nopeutettuja päästövähennyksiä kaikilla sektoreilla, korostaa ympäristö- ja ilmastoministeri Krista Mikkonen.
Toteutuskeinoja ovat päästötön sähkön- ja lämmöntuotanto sekä rakentamisen hiilijalanjäljen pienentäminen, kiertotalouden edistäminen ja ilmastoystävällinen ruokapolitiikka.
”Verotuksen painopistettä siirretään ympäristöhaittojen verottamiseen. Luonnon monimuotoisuuden heikkeneminen pysäytetään uudistamalla luonnonsuojelulainsäädäntöä, vahvistamalla luonnon monimuotoisuuden suojelun rahoitusta ja edistämällä luonnonvarojen kestävää käyttöä”, Mikkonen sanoo.
Koronan katveessa
Kansalainen, joka keväällä 2020 tottui seuraamaan hallituksen ympärivuorokautista kilpajuoksua koronavirusepidemian pahimpien seurausten ehkäisemiseksi, saattoi ehkä ajatella, ettei valtion ylimmän johdon kalenteriin kriisin keskellä muita asioita mahdu.
Arkinen puurtaminen pitkän tähtäimen politiikan parissa jatkui kuitenkin taustalla.
Kevään aikaansaannoksiin kuuluu muun muassa esitys laiksi, joka lisää sähköautojen latausmahdollisuuksia sekä parantaa rakennusten energiatehokkuutta automaation avulla. Lain myötä Suomeen rakennettaisiin 73 000 – 97 000 latauspistettä sekä 560 000 – 620 000 latauspistevalmiutta vuoteen 2030 mennessä.
”Autoilijalla pitää olla varmuus siitä, että sähköauton pystyy lataamaan kodin ja työpaikan lisäksi niin työ- kuin lomamatkoilla koko maan alueella. Liikenteen sähköistäminen on tärkeä keino kohti hiilineutraalia Suomea”, Mikkonen toteaa.
”Liikenteen sähköistäminen
on tärkeä keino kohti hiilineutraalia Suomea.”
Ympäristö- ja ilmastoministeri Krista Mikkonen
Kuva Laura Kotila, Valtioneuvoston kanslia
Lakiluonnoksessa esitetään, että muussa kuin asuinkäytössä oleviin suuriin rakennuksiin, joissa lämmitys- tai ilmastointijärjestelmien nimellisteho on yli 290 kW, on asennettava energiatehokkuutta parantava automaatio- ja ohjausjärjestelmä: olemassa oleviin rakennuksiin vuoteen 2025 mennessä, ja uusiin vuodesta 2021 lähtien.
Tiekarttoja eri aloilta
Eri alojen ilmastotiekarttoja on valmistumassa alkukesästä.
Energia-, kemian-, metsä- ja teknologiateollisuuden lisäksi omia hiilineutraaliustoimiaan määrittelevät elintarviketeollisuus, liikennesektori, maa- ja metsätalousala, matkailu- ja ravintolapalvelut, vähittäiskauppa, tekstiili- ja muotiala, sahateollisuus sekä rakennus- ja kiinteistöala.
Liikenne- ja viestintäministeriön työryhmä valmistelee ict-alan ympäristö- ja ilmastostrategiaa, jonka on määrä valmistua marraskuussa 2020.
”Hiilineutraaliustavoite koskee kaikkia sektoreja, joten kokonaistarkastelu on välttämätöntä. Ilmastotoimien suunnittelun tulisi olla selkeää ja ennakoitavaa niin, että myös kansalaisten, yritysten ja järjestöjen olisi helppo seurata sitä ja osallistua työhön”, Mikkonen sanoo.
Tänään ratkaistaan maailman tila 2050
- Yli kolmen asteen lämpeneminen olisi suuri uhka maailman ruokahuollolle.
- Jos lämpenemistä ei hillitä, vuoteen 2050 mennessä merenpinta on noussut peittämään useita kaupunkeja, ja pakottanut 150 miljoonaa ihmistä jättämään kotinsa.
- Vältämme ilmastonmuutoksen pahimmat seuraukset kutistamalla lämpötilan nousun alle 1,5 celsiusasteeseen.
Lähde: Climate Leadership Coalition
Uhka on mahdollisuus
Climate Leadership Coalition (CLC) näkee niukkenevissa luonnonvaroissa ja ilmastonmuutoksen uhissa mahdollisuuksia, joihin tarttumalla yritykset voivat lyödä kaksi kärpästä yhdellä iskulla: ilmaston lämpenemistä jarruttavat bisnesmallit ovat sekä kannattavaa liiketoimintaa että vastaus globaaleihin ympäristöhaasteisiin.
Suomalaisessa CLC- verkostossa vaikuttaa monialainen joukko yritysten, pankkien, kaupunkien ja tutkimusyhteisöjen ylintä johtoa.
Verkoston tavoitteet toimitusjohtaja Jouni Keronen kiteyttää termiksi hiilikädenjälki. Siinä missä hiilijalanjälki tarkoittaa ilmastolle vahingollisia päästöjä, tarkoittaa hiilikädenjälki ratkaisuja päästöjen suitsimiseksi.
”Älyteknologia on välttämätön resurssi matkallamme kohti hiiletöntä tulevaisuutta.”
Toimitusjohtaja Jouni Keronen
Pienen maan iso jälki
”Pienellä maalla voi olla iso hiilikädenjälki”, Keronen sanoo, ja lisää, että ympäristöteknologialtaan maailman parhaiden yritysten joukossa on jo nyt useita suomalaisyrityksiä.
Maailmalla vaikuttavina suomalaisesimerkkeinä hän mainitsee Outotecin, jonka ratkaisuilla saatiin vuonna 2019 aikaan 6,6 miljoonan tonnin päästövähennys. Nesteen uusiutuvilla tuotteilla saavutettiin 9,6 miljoonan tonnin vähennykset ja Stora Enson uusiutuvat materiaalit vähensivät hiilidioksidipäästöjä arviolta 20 miljoonaa tonnia.
”Ainoastaan näiden kolmen yrityksen kansainvälinen vaikutus vastaa suuruusluokaltaan yli 75 prosenttia Suomen nettopäästöistä. Koska meillä on osaamista, tehtävämme on luoda ja myydä maailmalle kestävää kehitystä tukevia ratkaisuja.”
Terveisiä päättäjille
Tavoitteen toteuttamiseksi yritysten tahto ei kuitenkaan riitä – pitkäjänteisiä linjauksia Keronen peräänkuuluttaa erityisesti EU:n päättäjiltä.
”Eurooppalainen ilmastopolitiikka on ollut teollisuuden näkövinkkelistä hyvin lyhytnäköistä. Tähtäin on aiemmin ollut vuodessa 2030, kun tässä vaiheessa investoijilla pitäisi olla tieto kriteereistä, politiikoista ja säädöksistä vuoteen 2050 saakka.”
”Ratkaisujen kehittäminen vie aikaa, investoinnit ovat kalliita, ja niiden elinkaari on kymmeniä vuosia. Poliittisten päättäjien tehtävä on luoda yrityksille ehdot, jotka mahdollistavat kannattavan, ympäristöä säästävän liiketoiminnan. On hienoa, että viime vuoden lopulla saatiin sovittua EU:n 2050 tavoite”, Keronen sanoo.
Globaalit päästöt kasvussa
- Kymmenessä vuodessa ict-sektorin energiankulutus kolminkertaistuu vuoden 2015 vajaasta 2 000 terawattitunnista vuoteen 2025 mennessä lähes 6 000 terawattituntiin.
- Suurin osa energiankulutuksen kasvusta johtuu datakeskuksista.
- Laitteiden käytön aiheuttama energiankulutus pysyy vuoden 2015 tasolla, vajaassa tuhannessa terawattitunnissa vuosittain.
Lähde: Janez Potocnic, kansainvälisen resurssipaneelin puheenjohtaja, esitys Sitrassa 25.11.2019.
Kiertotalouden käyttöjärjestelmä
Akuutein tarve on digitaalisten alustojen kehittämisellä ja skaalaamisella.
”Suomessa ei tällä hetkellä ole riittävästi mekanismeja ja toimijoita tukemaan tällaista skaalausta, joten on vaarana, että parhaat innovaatiomme valuvat muualle, sinne missä uusia ratkaisuja voi skaalata”, Keronen sanoo.
Suomalaisinnovaatio Mobility as a Service (MaaS) eli liikkuminen palveluna on Kerosen mukaan osoittanut, miten digitaalisia palveluja voidaan kehittää ja millaisia hyötyjä niillä voidaan aikaansaada.
”Suomessa voisi syntyä useita vastaavia konsepteja ilmastonmuutoksen hillinnän tarpeisiin.”
Digitaalisia alustoja tarvitaan esimerkiksi kiertotalouden käyttöjärjestelmänä ja palvelullistajana, hiilinielujen ja hiilivarastojen seurannassa, biotalouden materiaalihyötyjen laskennassa, kansalaisten ilmastotoimien tukemisessa ja monella muulla elämänalueella.
”Alustojen kehittäminen sekä big datan ja tekoälyn hyödyntäminen ovat Suomelle suuri mahdollisuus. Kykymme skaalata lupaavia ratkaisuja houkuttelee investointeja myös ulkomailta”, Keronen toteaa.
Eurooppa eturintamaan
Eurooppalaisten kaupunkien, yritysten, tutkimustahojen ja kansalaisjärjestöjen kanssa CLC on allekirjoittanut vetoomuksen, jossa EU:n parlamentilta, komissiolta ja kaikilta jäsenmailta vaaditaan päätöksiä maapallon lämpötilan nousun rajoittamiseksi 1,5 asteeseen.
”Jos nyt istuva EU-parlamentti, komissio ja Eurooppa-neuvosto eivät tee riittäviä päätöksiä, on todennäköistä, ettei mikään muukaan maa tai maanosa niitä tee. CLC odottaa EU:lta markkinapohjaista ratkaisua, joka varmistaa päästövähennykset ja mahdollistaa hiilinielut, eikä linja saa muuttua tulevien parlamenttien aikana”, Keronen huomauttaa.
Neljäsosa maailman energiasta
- Vuonna 2020 jopa 90 prosenttia dataliikenteestä liittyy videoiden suoratoistoon ja online-pelaamiseen.
- Ennusteen mukaan ict-alan energiankulutus on 21 prosenttia globaalista energiankulutuksesta vuonna 2030.
Lähde: Etlan digibarometri 2019, Timo Seppälä
Nuorille hyvät eväät
Lappeenrannan teknillisessä yliopistossa (LUT) tulevaisuuden tekijöitä kouluttava professori Jari Porras kertoo, että nyt opiskelevat nuoret saavat edeltäjiään paremmat lähtökohdat digitalisaation ympäristövaikutusten analysointiin.
”Meillä ympäristönäkökulma on integroitu sekä ict-alan tutkintoon johtaviin koulutuksiin että peruskoululaisten junior university -luonnontiedeohjelmaan. Laajaa ymmärrystä tarvitaan, sillä vaikka digitalisaatio on maapallon ekologisten ongelmien ratkaisun avain, se myös kuormittaa ympäristöä monin tavoin.”
”Digitalisaatiossa on kysymys toimintatapojen muutoksesta, jonka seurannaisvaikutusten hahmottaminen on haasteellista. Jokainen osa digitalisaation rattaissa vaatii omat resurssinsa, esimerkiksi laskentatehoa. Ja mitä laajemmalle käyttö leviää, sitä enemmän tarvitaan kapasiteettia”, Porras summaa.
Yksioikoista totuutta ei ole
Keskivertokansalaisen arjesta löytyy oivallisia esimerkkejä digitalisaation plussien ja miinusten puntariin.
Onko esimerkiksi nettishoppailija hyvis vai pahis?
Voisi ajatella, että päästöjä syntyy perinteiseen ostotapahtumaan verrattuna niukasti, kun kuluttaja tekee valintojaan kotisohvalla sen sijaan että kaasuttelisi autollaan kauppakeskukseen. Lisäksi logistisesta ketjusta putoaa energiaa kuluttavia lenkkejä, kun tuotetta ei kuljeteta ensin tehtaalta tukkuun ja sieltä vähittäismyymälään, vaan suoraan valmistajalta tilaajalle.
Arviointi jää kuitenkin vajavaiseksi, ellei huomioon oteta myös verkkokaupan ylläpidosta, kuluttajan netti-surffailusta, digitaalisesta maksamisesta ja mahdollisesta tuotteen palautuksesta aiheutuvia päästöjä.
”On hyvä kysymys, miten iso hiilijalanjälki syntyy pelkästään tuotteiden edestakaisin siirtelystä mannerten välillä”, Porras pohtii.
”Yhä useampi kuluttaja valitsee ilmastovastuullisen verkkopalvelun.”
Professori Jari Porras
Kuva Teemu Leinonen
Vastuu tuottajille
Entä lievenisikö tiedostavan kansalaisen ilmastoahdistus, jos hän katsoisi television puoli yhdeksän uutiset broadcastina yhtä aikaa parinsadan tuhannen muun kanssa sen sijaan että avaa tallenteen verkkopalvelussa itselleen parhaiten sopivana aikana?
Kahta erilaista katsomistapaa voi verrata liikenteeseen. Broadcast toimii kuten joukkoliikenne – suoritteeseen kuluva energia jyvitetään isolle käyttäjäryhmälle – mutta nettitallenteen katsoja on kuin yksinäinen autoilija, joka ei voi jakaa kenenkään kanssa liikkumisestaan aiheutuvaa hiilikuormaa.
”En haluaisi syyllistää palvelujen käyttäjiä vaan heitän pallon niiden tuottajille”, digitalisaation ympäristövaikutuksiin erikoistunut professori sanoo ja kannustaa verkkopalvelujen tuottajia kertomaan asiakkailleen toimintansa ilmasto- ja muista ympäristövaikutuksista.
Digitalisaatio ilmastonmuutoksen hillitsijänä
- Tieto- ja viestintätekniikalla vähennetään liikenteen, valmistuksen, maatalouden, rakentamisen ja energiantuotannon päästöjä.
- Etätyöskentely pienentää työmatkaliikkumisen päästöjä.
- Älyratkaisuilla optimoidaan raskaan liikenteen kilometrejä ja polttoaineen kulutusta.
- Monikäyttöälylaitteet vähentävät tarvetta erillisille elektroniikkalaitteille, jolloin materiaalitehokkuus paranee.
Lähde: Tietoliikenteen ja tietotekniikan keskusliitto FiCom ry
Hiilimittari suoratoistoon
”Suoratoistopalvelussa voisi olla mittari, josta käyttäjä näkee, minkäkokoisen hiilijalanjäljen esimerkiksi yhden tallenteen katsominen aiheuttaa.”
Porras uskoo, että ympäristövaikutusten havainnollistamisesta on tulossa digiaikakauden kilpailutekijä; parasta menestystä hän ennustaa palveluntarjoajille, jotka aktiivisesti pyrkivät edistämään ympäristön hyvinvointia.
”Varmasti yhä useampi kuluttaja valitsee mieluiten verkkopalvelun, jonka tarjoaja kantaa ilmastovastuuta kompensoimalla haittoja esimerkiksi jonkun sertifikaattijärjestelmän kautta sekä kehittämällä jatkuvasti omia prosessejaan mahdollisimman vähähiilisiksi.”
ICT-alan ilmasto- ja ympäristöstrategia valmistelussa
- Liikenne- ja viestintäministeriö on perustanut työryhmän, joka valmistelee tieto- ja viestintäteknologia-alan ympäristö- ja ilmastostrategiaa.
- Tavoitteena on muodostaa yhteinen näkemys alan ilmasto- ja ympäristövaikutuksista Suomessa ja suositella keinoja, joilla vaikutuksia voidaan hallita.
- Työryhmän väliraportti ilmestyy 15.6.
Kertakäytöstä kiertotalouteen
Entä mikä on professorin kanta toistaiseksi ratkaisemattomaan ongelmaan eli erilaisista jalometalleista ja muoveista koostuvaan romuvuoreen, jonka kasvulle ei näy ylärajaa niin kauan kun tablettien, kännyköiden, läppäreiden ja muiden älylaitteiden elinkaari on pari vuotta, eikä velvoittavaa materiaalien uusiokäyttöjärjestelmää olla luotu?
”Kertakäyttökulttuurista on päästävä eroon. Tarvitaan säädöksiä, joilla valmistajat velvoitetaan tuomaan markkinoille korjattavia laitteita. Lisäksi valmistuksessa käytetyt materiaalit on pidettävä jatkuvassa kierrossa – esimerkiksi käytöstä poistettu kännykkä puretaan, osat lajitellaan ja palautetaan teolliseen prosessiin uusien tuotteiden valmistusmateriaaleiksi.”
Krista Mikkosen osuus perustuu brieftilaisuuteen 10.3. sekä kevään aikana ympäristöministeriön verkkosivuilla julkaistuihin ministerin kannanottoihin. Jouni Kerosen ja Jari Portaan haastattelut tehtiin helmikuussa.
Tiedosta-lehti 1/2020
Kirjoitus on julkaistu Tiedosta-lehden kevään numerossa. Lehti on kokonaan luettavissa TIEKEn SlideSharessa ja yksittäiset artikkelit myös aiemmista numeroista lehden verkkosivuilla.
