OPETUS- JA KULTTUURIMINISTERIÖN jatkuvan oppimisen työryhmä halusi tietää, minkälaisia elinikäisen oppimisen rakenteita on toteutettu Ruotsissa, Tanskassa, Saksassa, Hollannissa, Irlannissa, Britanniassa, Singaporessa, Uudessa-Seelannissa ja Etelä-Koreassa.
”Mielenkiintoisia toteutuksia löytyi, ja muutamat voisivat soveltua myös Suomeen”, kertoo A Study on Structures to support Continuous Learning – International Benchlearning -katsauksesta vastaava konsulttiyhtiö Owal Groupin senioripartneri Olli Oosi.
ENSIMMÄISEKSI OOSI MAINITSEE jatkuvan oppimisen strategisen tahtotilan. Sellainen puuttuu Oosin mukaan Suomesta. Meillä hankkeita ja työryhmiä aloitetaan ja lopetetaan vaalikausittain, sen sijaan että jokin pysyvä, toimeenpanomandaatilla valtuutettu elin toteuttaisi jatkuvan oppimisen politiikkaa pitkällä tähtäimellä.
”Esimerkiksi Singaporessa Skills Future on usean hallinnonalan aloite, jonka lakisääteinen tehtävä on kehittää ratkaisuja jatkuvan oppimisen mahdollistamiseksi”, Oosi toteaa.
”Kompetenssiministeriön perustaminen on yksi selvityksessämme mainituista suosituksista. Niin kauan kun meiltä puuttuu selkeä vastuutaho, riskinä on uudistusten jääminen aikomukseksi.”
KÄYTÄNNÖN LINJAUKSISTA KIIREELLISIMPÄNÄ Oosi mainitsee rahoituspohjan laajentamisen. ”Kuten viime vuoden lopulla julkistetusta Sitran katsauksesta elinikäisen oppimisen rahavirtoihin selviää, tällä hetkellä valtio maksaa täydennyskoulutuslaskusta suurimman osan. Muualla maailmassa yleiset yhteisrahoitusmallit voisivat toimia meilläkin”, Oosi toteaa.
Oppia voisi ottaa vaikkapa Tanskan julkisella rahalla toteutetusta digitaalisesta alustasta, johon sekä yksityiset täydennyskouluttajat että korkeakoulut tuottavat sisältöä. Britanniassa on saatu hyviä kokemuksia valtion osittain tukemista yritysten henkilöstökoulutuksista.
Laajapohjainen ratkaisu olisi myös esimerkiksi yritysten, kansalaisjärjestöjen ja oppilaitosten konsortioperiaatteella verkkoon tuottama kaikille avoin, ilmainen koulutustarjotin; kansallinen versio globaalista Massive Open Online Courses (mooc.org) -oppimisympäristöstä, jossa voi osallistua muun muassa data-analytiikan maisteriohjelmaan.
ENTÄ MINKÄLAISIA KOKEMUKSIA MAAILMALLA on saatu henkilökohtaisesta oppimistilistä tai -setelistä? Oosin mukaan pisimmällä ollaan Singaporessa, Koreassa, Ranskassa ja Kanadassa. Hollannissa järjestelmää käynnistellään.
”Henkilökohtainen määräraha näyttää osuvan juuri sinne, jossa on eniten haasteita eli erilaisten osaamispolkujen ulkopuolelle syrjäytyneisiin ihmisiin. Samalla koulutustarjonta on monipuolistunut, kun palvelutuottajiksi on hakeutunut muitakin kuin jo vakiintuneita koulutuksen järjestäjiä”, Oosi kertoo.
Hyötyjen lisäksi Oosi puhuu haasteista. Esimerkiksi Britanniassa rahat loppuivat kesken ensimmäisenä vuotena, kun ennakoitua paljon suurempi joukko äkkäsi uuden mahdollisuuden.
Järjestelmään ei saa jäädä porsaanreikiä, joista pelkkää rahastamista tavoittelevat heppoiset koulutuksentarjoajat pääsevät apajille.
”Henkilökohtaiseen oppimistiliin tai -seteliin perustuva jatkuva oppimisjärjestelmä on istutettava osaksi sosiaaliturvaa ja verotusta niin, ettei lopputuloksena ole eri suuntiin vetäviä kannustimia pursuava viidakko”, Oosi painottaa.
