Demokratiassa valta kuuluu kansalaisille ja heidän valitsemilleen päättäjille, ei keskitetylle autoritaariselle hallinnolle tai globaalille digiyritykselle, ainakaan ilman tiukkoja pelisääntöjä. Demokraattisten lainsäätäjien vastuulla on pitää regulaatio ajan tasalla.
Etiikka on keskeinen osa digitalisaatiokeskustelua. Millaisia viestejä, julkaisuja ja uutisia algoritmit nostavat silmiemme eteen? Minkälaiseen ja miten tasa-arvoiseen dataan nämä päätökset pohjaavat? Uudet palvelut ovat synnyttäneet ennennäkemättömiä mahdollisuuksia globaaleine markkinoineen. Ihmiset voivat verkottua ja löytää uusia asioita.
Samalla yrityksille data on valtaa. Olemme riippuvaisia räjähdysmäisesti kasvaneista digijäteistä; vapaa internet on alustoitunut muutaman yrityksen varaan. Myös keskusjohtoiset valtiot valjastavat datan kansalaisten kontrollointiin niin hyvässä (turvallisuus) kuin pahassa (ei yksilövapauksia).
Uusia palveluita, mutta kenen ehdoilla?
Huolista huolimatta janoamme uusia sovelluksia helpottamaan arkeamme ja parantamaan elämänlaatuamme. Kysymykseksi nousee: kenellä pitäisi olla valta määrittää ja päättää, minkälaiseen etiikkaan palvelut nojaavat? Mikä on käyttäytymistämme ohjaavien algoritmien motiivi? Nyt näyttää siltä, että mitä isompi kohu ja raaempi sisältö, sitä enemmän klikkauksia!
Kaupalliset tahot ovat siirtyneet lehtien palstoilta datamme perusteella kohdistettuun mainontaan. Kuka huolehtii, ettei tekoälyn hyödyntäminen lisää esimerkiksi sukupuoleen perustuvaa syrjintää tai rasismia? Vanhaa sanontaa mukaillen, jos naama on vino, kyllä peilikin sen kertoo. Samoin käy, jos data on vinoa.
EU on ensimmäisenä alueena tekemässä lainsäädäntöä uuteen digiaikaan. Yleisen tietosuoja-asetuksen (GDPR) myötä on käynnistynyt lainsäädäntöketju, jossa yksilölle halutaan antaa takaisin valta päättää, miten ja missä omaa dataa käytetään. Tavoitteena on, että sen, mikä on laitonta tavallisessa elämässä, on oltava sitä myös verkkomaailmassa.
Esimerkiksi tekoälyn sääntely ei kuitenkaan ole helppoa, kun ilmiö on kaikkialle yhteiskuntaan levittäytyvä, liikkuva kohde. Pelisääntöjä yritetään tehdä lainsäädännöllä, jossa annetaan ohjeita korkeariskisten sovellusten arviointiin ja valvontaan.
Samalla pohditaan keinoja tekoälyn käyttämän datan eettisen laadun varmistamiseksi. Vastuuta tekoälyavusteisista päätöksistä ei voi siirtää ihmiseltä automaatiolle. Tavoitteeksi on mielestäni asetettava ”ethics by design” -periaate – eli toimintamalli, jossa etiikka on osa järjestelmien kehittämistä alusta alkaen.
Eettinen datatalous vaatii läpinäkyvyyttä
Keino luottamukseen on läpinäkyvyys – ehkä se tärkein työkalu, kun puhumme etiikasta. Jos emme voi ymmärtää tai tuntea miten algoritmi on päätöksensä tehnyt, tai emme tunne millaiseen dataan sen päätös tai kehittyminen perustuu, on luottamus heikolla perustalla, ja johtopäätösten eettisyyttä on mahdotonta tarkastella.
Tekoälyyn ja datatalouteen pohjaava maailma ei leiju epämääräisessä tulevaisuudessa. Se on jo täällä. Tehtävänä on varmistaa, että lainsäätäjät ovat ajan tasalla. Kun seuraava kriisi tapahtuu, emme halua joutua taas ihmettelemään kenen vastuulla minkäkin pitäisi olla. Päättäjillä on oltava vastaus ja kehikko sen toteuttamiseen.
Vastuuta tekoälyavusteisista päätöksistä ei voi siirtää ihmiseltä automaatiolle. Tavoitteeksi on mielestäni asetettava ethics by design -periaate eli toimintamalli, jossa etiikka on osa järjestelmien kehittämistä alusta alkaen.
Miapetra Kumpula-Natri
Näkökulmia digitalisaation etiikkaan vuoden 2021 Tietoyhteiskunta-akatemiassa
Miksi tekoäly ei osaa tehdä eettisiä päätöksiä luonnostaan ja mitä asialle voisi tehdä? Katso keskustelukooste aiheesta vuoden 2021 Tietoyhteiskunta-akatemiasta. Mukana europarlamentaarikko Miapetra Kumpula-Natri, professori Petri Myllymäki ja tietopolitiikan yhteistyöryhmän jäsenet Juhana Harju, Miia Lindell ja Antti Poikola.
Tietoyhteiskunta-akatemia on alansa johtavien asiantuntijaorganisaatioiden tarjoamaa valmennusta, joka kasvattaa yhteiskunnallisten päättäjien ymmärrystä tietoyhteiskunnan nykytilasta ja tulevaisuuden näkymistä. Vuonna Tietoyhteiskunta-akatemia järjestettiin virtuaalitapahtumana, jonka paneelikeskustelut, haastattelut ja luennot jaettiin julkisesti tutustuttavaksi TIEKEn YouTube-kanavalla. Paneelikeskustelujen aiheet olivat digitalisaation ja datatalouden sääntely, sähköistyneen maailman ympäristö- ja ilmastokuorma sekä tekoälytutkimuksen rooli päätöksenteossa.
