Kansalaisen elämä helpottuu ainakin siltä osin, ettei hänen enää tarvitse miettiä, miten ehtii kiireiltään virastoon arkipäivisin aukioloaikoina. Automatisoituun järjestelmään kansalainen pääsee internetyhteyden kautta, ja asian voi laittaa vireille saman tien, oli sitten yö tai päivä, joulu tai juhannus.
Hakemus etenee reaaliaikaisesti riippumatta käsittelijöiden lomista tai työruuhkista ainakin niin kauan, kun virkamiehen ei asiaan tarvitse puuttua.
Eri järjestelmät linkittyvät helposti toisiinsa ja tiedot kulkevat nopeasti sinne, missä niitä kulloinkin tarvitaan. Tietoja voidaan jopa käyttää asiakkaan tilanteen ennakointiin. Järjestelmä voi tehdä päätelmiä kansalaisen tulevasta taloudellisesta tilanteesta, tai antaa hyvinvointiin liittyviä vinkkejä lähettämällä vaikkapa kehotuksen verenpaineen tarkistuksesta.
Kone vai ihminen?
Mutta kumpaan kansalainen luottaa enemmän: koneen vai ihmisen tekemään päätökseen? Konetta ei koskaan väsytä, eikä sillä ole kiire mökille kesäisenä perjantai-iltana. Toisaalta, kone tekee vain sen, mitä se on ohjelmoitu tekemään, eikä osaa tulkita luovasti asiakkaan viestejä niin sanotusti rivien välistä.
Ihmisvirkailija puolestaan pystyy tekemään johtopäätöksiä asiakkaan käytöksestä, äänensävystä ja ilmeistä, jonka myötä hän hahmottaa kokonaistilanteen todennäköisesti konetta vivahteikkaammin.
Kansalaisen suhtautuminen viranomaisiin tullee muuttumaan, sillä on eri asia olla henkilökohtaisessa kontaktissa ihmisen kuin koneen kanssa.
Koneen kanssa voi alkaa ’pelata’ ja kokeilla, millaisia vastauksia erilaisilla syötteillä saa. Tässä reaaliaikaisuus voi kääntyä myös itseään vastaan, kun pelaaja on ehtinyt jo kuitata potin kotiin.
Tasavertainen kohtelu joutuu koetukselle, kun asioiden hoitamiseen tarvitaan internet; kaikki eivät omista tai osaa käyttää tietokonetta tai älypuhelinta
Johtava tutkija Raija Koivisto, VTT
Vastuu hämärtyy
Nykyisten tietosuojasäädösten mukaan jokaisen kansalaisen pitää voida päättää omista tiedoistaan. Jatkuvasti automatisoituvan asioinnin viidakossa kansalaisen saattaa olla hankala hahmottaa, mitä hänen antamansa datankäyttöoikeus tarkoittaa, mihin data päätyy ja mitä kaikkea sillä tehdään.
Nykyisellään päätöksistä on aina vastuussa ihminen.
Verkottuneissa järjestelmissä vastuukysymys hämärtyy, kun konetta ovat kehittäneet ja opettaneet useat tahot, ja se hakee tietoa eri tietopankeista. Nykyjärjestelmään kuuluu myös, että virheeseen on löydettävä aina syyllinen, joka voi olla virkailija, koodari, ostaja, softatalo tai joku muu; virkailijaparan on vaikea ottaa vastuuta edellä mainittujen tekemisistä.
Tilannetta ja vastuukysymyksiä tulee miettiä ihan uudelta pohjalta, jotta sekä kansalaisten että virkamiesten oikeusturva toteutuu.
Rajanvedon haasteista
Ennakoivia vinkkejä ja hyväntahtoisia neuvoja jaettaessa kansalaisen itsemääräämisoikeuden rajojen tunnistaminen on haasteellista. Jos Herkkusuu Hietanen kerta kaikkiaan haluaa jatkaa rasvaisten juustojen syömistä, niin milloin viranomainen voi siihen puuttua? Jos puolestaan Unto Umpimieli on toistuvasti masentunut ja häiriköi, onko viranomaisen aihetta puuttua asiaan ennen kuin jotain kohtalokasta tapahtuu? Tärkeä kysymys on, kuinka pitkälle kansalaisten profilointi voidaan viedä, kenen käytettävissä tieto on, ja mitä profilointitiedolla tehdään.
Kansalaisten tasavertainen kohtelu joutuu koetukselle, kun asioiden hoitamiseen tarvitaan internet; kaikki eivät omista tai osaa käyttää tietokonetta tai älypuhelinta. Miten taataan tasavertainen pääsy viranomaispalveluihin?
Toimintavarmuus ja kyberturvallisuus ovat viranomaistoiminnassa elintärkeitä. Palohälytys tai potilas leikkauspöydällä eivät voi odottaa vikaantuneen järjestelmän ylösajoa, ja arkaluontoisen tiedon on pysyttävä vain niiden ihmisten saatavilla, jotka ovat oikeutettuja tietoon.
Askel askeleelta
Tekoälyn käytöstä on eittämätöntä etua myös viranomaistyössä. Tekoälyn soveltaminen muuttaa toimintaa totaalisesti: toimijuudet, toimijat ja rakenteet muuttuvat, mikä tuo mukanaan täysin uudenlaisia eettisyyteen liittyviä kysymyksiä.
Keskustelua ja päätöksiä tarvitaan, mutta kaikkea ei tarvitse – eikä voikaan – tehdä kerralla, vaan edetään askel askeleelta. Eettisyyttä on syytä tarkastella monesta näkökulmasta, jotta emme heitä lasta pesuveden mukana, emmekä murenna perinteistä luottamustamme viranomaisiin.
