Digitalisaatio, digitalisaatio, vaan mitä se on se digitalisaatio.
Moni sanoo, että tarvitsemme lisää digitalisaatiota sekä suomalaisissa yrityksissä että julkisella sektorilla. Mutta kun heiltä kysyy Katekismuksen sanoin “Mitä se on?”, lankeaa hiljaisuus. Kun digitalisaation googlaa, saa vastaukseksi joukon ristiriitaisia määritelmiä, joista useimpien tarkoituksena on myydä jonkin konsulttifirman palveluksia.
Ensiksi on muistettava, että digitalisaatio ei tarkoita tietotekniikkaa. Pelkkä tietokoneiden kantaminen työpaikoille ei aiheuta kuin ongelmia.
Toiseksi on ymmärrettävä, että digitalisaatio ei tarkoita digitointia.
Digitointi on vanhan toimintatavan korvaamista vastaavalla digitaalisella toiminnalla. Esimerkiksi, kun kouluissa korvattiin reissuvihot Wilmalla ja liitutaulut älytauluilla, kyse oli digitoinnista. Koulujen arki pyöri samalla tavalla kuin ennen Wilmaa ja älytauluja.
Digitalisaatiossa tietoa ja tietotekniikkaa hyödynnetään toiminnan muuttamiseen tai uuden mahdollistamiseen. Esimerkiksi, kun verovelvollisen täyttämä veroilmoitus korvattiin veroviranomaisen kokoamalla veroehdotuksella, kyse oli digitalisaatiosta.
Johdon on turha odottaa henkilöstön kyseenalaistavan vanhoja toimintatapojaan, jos he eivät ole itse siihen valmiita.
Tiedon hallinta on digitalisaation ydin. Digitalisaatio perustuu tietoon siitä, mitä tietovarantoja ja tietovirtoja organisaatiolla on? Mistä tiedot kerätään? Miten tietoja hallitaan? Mihin tietoa käytetään?
Organisaatiosta löytyvän tiedon määrä voi yllättää. Esimerkiksi, kun Espoon kaupunki kokeili tekoälyn mahdollisuuksia lastensuojelun riskitekijöiden tunnistamiseen, kaupungin tietokannoista löytyi tekoälyn analysoitavaksi tietoa yli 37 miljoonasta asiakaskontaktista.
Käytännössä digitalisaatiossa on kyse organisaatiokulttuurin muutoksesta, ja se on tunnetusti vaikeaa. Siksi uudet kasvavat yritykset omaksuvat digitalisaation helpommin kuin vanhat suuret organisaatiot, joiden kulttuuri on ehtinyt jo luutua. Ei ihme, että puolet maailman 10 arvokkaimmasta yhtiöstä on perustettu vuoden 1990 jälkeen. Niiden kulttuuri on syntynyt valmiiksi digitaaliseen maailmaan.
Digitaalisen organisaatiokulttuurin haasteista kertoo McKinseyn toimitusjohtajille tekemä kansainvälinen kyselytutkimus, jonka mukaan organisaatiokulttuurin puutteet ovat tärkein este yritysten menestykselle digitaalisessa maailmassa. Ja toisin kuin usein ajatellaan, digitaalisessa organisaatiokulttuurissa ei ole kyse teknologiasta. Tutkimuksen mukaan kolme suurinta digikulttuurin ongelmaa ovat siiloutuminen, riskien pelko ja epäyhtenäinen asiakaskuva.
Johdon on turha odottaa henkilöstön kyseenalaistavan vanhoja toimintatapojaan, jos he eivät ole itse siihen valmiita. Johdon on luotava digitalisaatiolle puitteet.
Digitalisaation onnistuminen edellyttää, että työntekijöillä on pääsy tarvittavaan tietoon, tietotekniikkaan ja osaamiseen. Henkilöstöllä on oltava vapaus toimia itsenäisesti ja siirtää tietoa yli siilorajojen.
Uusien toimintatapojen käyttöönottoon liittyy aina riskejä, ja digitalisaation tarkoituksena on nimenomaan uuden mahdollistaminen. Siksi valmius kokeilla uusia ratkaisuja ja kohdata niihin liittyvät riskit on digitaalisen organisaatiokulttuurin ytimessä. Johdon tehtävänä on luoda ilmapiiri, jossa työntekijät uskaltavat kehittää omaa toimintaansa ja kokeilla uusia ratkaisuja turvallisin mielin.
Jyrki J.J. Kasvi
Digivaikuttaja
TIEKE Tietoyhteiskunnan kehittämiskeskus ry
Törmäys 2020: Tunne äly, älyä tunne.
Työyhteisömme muuttuvat aina vain älykkäämmiksi. Joskus algoritmien loppumattoman virran kuitenkin katkaisevat valtoimenaan kuohuvat tunteet. Niin tunnetta kuin älyäkin pitää osata johtaa. Kun tunne ja äly törmäävät, kuinka työyhteisö selviää voittajana?
Törmäys on työyhteisöviestinnän tapahtuma, jonka järjestävät viestinnän ammattilaiset. Törmäys järjestetään nyt jo neljännen kerran.
