Hyvin harvoin, jos koskaan, kuvien julkaisun taustalla on tarkoitus kenenkään nolaamiseen tai pahan mielen aiheuttamiseen sillä hetkellä, kun kuvan päätyy jakamaan eteenpäin. Pahojen aikeiden puutteesta huolimatta joskus lopputulos voi kuitenkin olla, että joku kuvatuista pahoittaa mielensä. Pahimmassa tapauksessa pahoittuneen mielen lisäksi on voinut tulla syyllistyneeksi lain rikkomiseen julkaistessaan kuvia toisista henkilöistä sosiaalisessa mediassa ilman kuvattujen lupaa.

Monet meistä ovat jo törmänneet ilmaisuun sharenting-ilmiö. Ilmiöllä kuvataan toimintaa, jossa vanhemmat jakavat lapsestaan kuvia ja muita tietoja erilaisilla sosiaalisen median alustoilla. Joskus lapsen tietojen jakaminen sosiaalisessa mediassa alkaa jo ennen kuin lapsi on syntynytkään. Ylpeät tulevat vanhemmat haluavat sinänsä ymmärrettävästi jakaa jo raskausaikana lapsesta otettuja ultrakuvia ystävilleen sosiaalisessa mediassa. Ongelmalliseksi asian kuitenkin tekee muun muassa se, että tulevalla äidillä tai isällä voi olla sosiaalisessa mediassa niin sanottuina ystävinä tai seuraajina tuhansiakin ihmisiä, joita he eivät välttämättä ole edes tavanneet verkkoympäristön ulkopuolella todellisessa elämässä.

Oma problematiikkansa on siinä, että tällä hetkellä emme voi tietää, millaisia väärinkäytösten mahdollisuuksia tulevaisuuden tekniikka tuo tullessaan. Jo nyt tiedämme, että kuvia ja videoita voidaan muokata ja levittää kiusaamistarkoituksessa. Pahimmassa tapauksessa kuvia voidaan käyttää myös rikollisiin tarkoituksiin.

Yleisessä tietosuoja-asetuksessa puhutaan niin sanotusta kotitalouspoikkeuksesta. Se tarkoittaa, että henkilötietoja voi käsitellä omaan henkilökohtaiseen käyttöön, eikä tietosuoja-asetusta silloin sovelleta. Voidaanko henkilökohtaiseksi käytöksi kuitenkaan enää laskea tilannetta, jossa henkilöllä on ”läheisinä ystävinä” useita satoja, mahdollisesti jopa useita tuhansia henkilöitä? Puhumattakaan tilanteesta, jossa somealustalla julkaiseva henkilö tekee kaupallista yhteistyötä erilaisten yritysten ja toimijoiden kanssa.

Mikäli katsotaan, että kotitalouspoikkeus ei enää tule sovellettavaksi edellä kuvatun kaltaisessa toiminnassa, somealustalla julkaisevaa henkilöä tulisi pitää rekisterinpitäjänä. Silloin häneen kohdistuvat myös rekisterinpitäjän velvollisuudet. Käytännössä tällaisessa tilanteessa kuvien julkaisija voi saada yhteydenoton esimerkiksi tietosuojavaltuutetun toimistosta. Tällöin viranomainen voi kysyä, mikä on yleisen tietosuoja-asetuksen mukainen käsittelyperuste henkilötietojen käsittelylle. Yleisessä tietosuoja-asetuksessa lainmukaisia käsittelyperusteita on kuusi kappaletta, joita en tässä ala tarkemmin käymään läpi. Jos kotitalouspoikkeus ei tule sovellettavaksi, henkilötietojen käsittelyperusteeksi ei kuitenkaan käy vanhemman ylpeys ja hyvä tarkoitus lastaan tai hänen ystäviään kohtaan – käsittelyperusteen on löydyttävä laista.

Myös sillä, jonka kuva on julkaistu, on yleisessä tietosuoja-asetuksessa taatut oikeudet käytössään kuvien julkaisijaa kohtaan, jos kuvien julkaisijaa pidetään rekisterinpitäjänä. Rekisteröidyllä on yleisen tietosuoja-asetuksen mukaiset oikeudet iästä riippumatta. Tarvittaessa henkilö voi myös kääntyä tietosuojavaltuutetun toimiston puoleen rekisteröidyn oikeuksien toteuttamiseksi.

Tietosuojavaltuutettu voi tarvittaessa määrätä rekisterinpitäjän poistamaan kuvat verkosta. Kannattaa muistaa, että yksityinen henkilökin voi olla yleisen tietosuoja-asetuksen mukainen rekisterinpitäjä. Hänelle voidaan tarvittaessa määrätä tietosuoja-asetuksen mukainen seuraamusmaksu, mikäli henkilötietoja sisältävien kuvien käsittely on ollut asetuksen vastaista.

Jos kuvien julkaisusta on aiheutunut vahinkoa, henkilö voi kääntyä yleisen tuomioistuimen puoleen ja vaatia vahingonkorvausta kuvia julkaisseelta taholta. Mikäli kuvien julkaisussa on syyllistytty rikokseksi luokiteltuun toimintaan, poliisi tutkii asian. Kyseessä voi olla rikos, jos kuvan julkaisu täyttää esimerkiksi kunnianloukkauksen tunnusmerkistön.

Kirjoitukseni tarkoitus ei ole kieltää julkaisemasta mitään kuvia lapsista tai nuorista mahdollisten seuraamusten pelossa. Itsellänikin on muutama kuva lapsistani sosiaalisessa mediassa siltä ajalta, kun he ovat olleet aivan pieniä. Halusin tuolloin nuorena äitinä ystävienikin näkevän, kuinka hienoja lapsia minulla on. Pyrin kuitenkin minimoimaan kuvien väärinkäytön riskiä sillä, että asetin rajoitukset siihen, ketkä kaikki lasteni kuvia pääsevät katsomaan. Pyrin myös harkitsemaan, minkälaisia kuvia internetiin latasin.

Ilmeisesti onnistuin kohtuullisen hyvin, koska nyt jo aikuinen tyttäreni oli löytänyt kuvat omalta sosiaalisen median tililtäni. Kysyin, haluaako hän, että poistan ne. Vastaus oli kieltävä, koska hänen mielestään ne olivat hyviä kuvia ja eivät millään tavoin ”noloja”, kuten parikymppinen tyttäreni asian ilmaisi.

Ollaan siis kaikki ylpeitä lapsistamme ja kerrotaan lastemme hienoudesta muillekin! Muistaen kuitenkin, että aina kannattaa asettua myös lapsen asemaan ja miettiä, ettemme altista häntä tulevaisuudessa tapahtuville väärinkäytöksille tai saata häntä naurunalaiseksi omassa ystäväpiirissään. Omien lasten lisäksi muistetaan ulottaa tämä pohdinta koskemaan myös lastemme ystäviä, joukkuekavereita ja vastapuolen joukkueen lapsia.

Mukavia ja vastuullisia kuvaushetkiä meille kaikille!

_{Euroopan unionin rahoittama. Tämän julkaisun sisältö edustaa vain kirjoittajien näkemyksiä ja he ovat niistä yksin vastuussa. Euroopan unioni tai Euroopan komissio eivät ole vastuussa tämän julkaisun sisällöstä.}