Mitä kestävyys tarkoittaa sinulle? 

Kestävästä kehityksestä puhutaan usein mallina tai tavoitetilana, jota yhteisesti tavoitellaan. Suurin osa on kuullut jaosta sosiaaliseen, taloudelliseen ja ympäristökestävyyteen ja nähneet vuonna 1987 julkaistun YK:n Brundtland-raportissa esitetyn mallin (kuva 1). Mallin mukaan kestävä kehitys on tila, jossa nämä kolme kestävyyden ulottuvuutta on huomioitu ja kestävä kehitys syntyy lopputulemana näiden keskiössä. Harva kuitenkaan osaa tämän perusteella muuttaa omaa toimintaansa tai organisaationsa toimintaa kestävämpään suuntaan. Kestävässä kehityksessä on toisaalta kyse oikeuksista, mutta tulee huomata, että jokainen oikeus myös tuottaa vastaavia velvoitteita. 

Kuva 1: Kestävän kehityksen malli YK:n Brundtlandin raportin mukaisesti.  
Lähde: Sustainable development / Johann Dréo, translation by Ashwini2001 / Wikimedia Commons / CC-BY-SA-3.0  

Brundtlandin raportin malli oli erinomainen avaus kestävän kehityksen määrittelyssä ja hyvä lähtökohta tutkimukselle, jossa kestävää kehitystä lähdettiin määrittämään tarkemmin. Asiat ovat kuitenkin edenneet 35 vuodessa ja sinä aikana mallin päälle ja oheen on löydetty uutta tutkimustietoa ja rakennettu uusia tapoja nähdä käytännön tapoja edistää kestävyyttä.  

Kestävää kehitystä ei enää nähdä tavoitetilana vaan sitä käsitellään toiminnan lähtöoletuksena. Nykyään on relevantimpaa puhua kestävyysajattelusta kuin kestävästä kehityksestä. On hyvä ymmärtää nämä ulottuvuudet ja mitä ne tarkoittavat yksilön kannalta. Ulottuvuuksien kautta on helpompi ajatella kestävän kehityksen kokoista kokonaisuutta ja vaikka ulottuvuudet ovatkin täysin keskinäisriippuvaisia.  

Sosiaalinen ulottuvuus käsittää keskimääräisen väestön hyvinvoinnin ja onnellisuuden, toimivat yhteiskunnalliset palvelut, matalan korruption, toimivan demokratian ja oikeuslaitoksen sekä kansalaisvapaudet. Tämä tarkoittaa, että meistä jokaisen yksilönä tulee miettiä omia valintojamme, jotta emme vaaranna näitä seikkoja. Emme osallistu korruptioon, käytä yhteisiä palveluita turhaan, osallistumme päätöksentekoon ja sen valvontaan sekä pyrimme toimillamme lisäämään lähipiirimme hyvinvointia ja onnellisuutta. 

Taloudellinen ulottuvuus käsittää tasapainoisen julkisen taloudenpidon, alle 2 prosentin matalan inflaation, toimivat talouden instituutiot, kiertotalouden, kuluttajansuojan ja vapaiden markkinoiden tasapainon, mahdollisuuden sosio-ekonomiseen liikkuvuuteen, omistajuuden suojan, mahdollisuuden yrittäjyyteen ja riittävät työntekijän oikeudet. Tämä tarkoittaa, että meistä jokainen yksilönä toimii markkinoilla vastuullisina kuluttajina sekä hankkijoina ja tuottajina organisaatioissamme. Emme osta turhia tavaroita, ota turhaan lainaa tai luottoa, valitsemme vastuullisesti tuotettuja palveluita ja tuotteita, emme kierrä veroja ja pyrimme tekemään työmme hyvin siinä roolissa, jossa työskentelemme. 

Ympäristöulottuvuus käsittää luonnontilaisen luonnon suojelun ja luonnon palauttamisen, biodiversiteetin ylläpidon, maaperän köyhtymisen ja vesistöjen rehevöitymisen pysäyttämisen, päästöjen minimoinnin ja jätteiden mahdollisimman suuren kierrätyksen. Siihen voidaan myös laskea biohajoamattomien kemikaalien käytön ja muovien käytön lopettamisen. Tämä tarkoittaa, että meistä jokainen yksilönä kierrättää mahdollisimman paljon, käyttää mahdollisimman vähän uusiutumattomia luonnonvaroja, välttää kemikaalilannoitteiden ja ympäristölle myrkyllisten torjunta-aineiden käyttöä ja jättää ympäristön roskaamatta. 

Nykyisin tunnistetaan edellä mainittujen lisäksi kaksi muuta ulottuvuutta: inhimillinen ja teknologinen. Inhimillinen ulottuvuus liittyy kiinteästi sosiaaliseen ja taloudelliseen ulottuvuuteen. Se käsittää yksilön oikeuksiin ja velvollisuuksiin liittyvät seikat eri rooleissa markkinoilla ja yhteiskunnassa. Inhimilliseen ulottuvuuteen luetaan riittävä toimeentulo, katto pään päällä, mahdollisuus työhön ja toimeentuloon, koulutukseen, terveyteen ja palveluihin sekä ihmisenä kasvamiseen. Tämä velvoittaa meitä jokaista yksilönä yhtäältä kehittämään itseään, taitojaan ja tarjoamaan lisäarvoa ja toisaalta antamaan muille vapauden toteuttaa itseään näillä tavoilla. 

Teknologinen ulottuvuus viittaa kompleksiin infrastruktuuriin, joka ylläpitää nykyistä yhteiskuntaa. Siihen luetaan kuuluvaksi toimivat infrastruktuuripalvelut, kuten energiaverkot, rakennukset, sillat, sähköiset palvelut, tiet, tietoverkot, vedenjakelu ja viemäröinti. Näiden heikentymistä kuvaa termi tekninen velka, joka tarkoittaa hintalappua korjaus- ja ylläpitotarpeelle. Ilman toimivaa infrastruktuuria moderni yhteiskunta ei voi toimia. Yksilön kannalta tämä tarkoittaa infrastruktuurin vastuullista käyttöä, jotta kuormitustilanteilta vältytään. 

Tämän viisiulotteisen mallin toiminta on erilaisten vaikutusten ja näiden keskinäisten suhteiden etsimistä, esimerkiksi Sustainability Awareness Frameworkin eli SusAF-mallin avulla (kuva 2). Kestävyysvaikutuksia ei pohdita enää tavoittelemalla kestävyyttä sinänsä, vaan etsimällä tasapainotiloja, joissa positiivisia vaikutuksia on negatiivisia enemmän. Negatiiviset vaikutukset tunnistamalla voidaan myös tehdä niitä lieventäviä toimia. Kestävyyden ulottuvuuksien lisäksi hahmotetaan suorat, epäsuorat ja rakenteelliset vaikutukset.  

Kuva 2: SusAF-kehys auttaa määrittämään esimerkiksi tuotteen vaikutuksia eri ulottuvuuksilla (ympäristöllinen, taloudellinen, sosiaalinen, yksilöllinen ja tekninen) ja kolmella eri vaikutustasolla (suora/välitön, epäsuora/mahdollinen, systeeminen/rakenteellinen). 

Vaikka kestävän kehityksen mallit tulevat tutkimuksesta ja sen ohjelmat ovat suurten ylikansallisten organisaatioiden määrittelemiä, kestävä kehitys on meistä jokaisen asia. 

Kun teemme arjessamme valintoja, on hyvä kysyä, voimmeko tehdä valinnan kestävämmin. Seuraavassa artikkelissa ”Aloita kestävyys mielessä” käsittelemme joitakin yleisiä periaatteita, jotka auttavat tässä pohdinnassa ympäristönäkökulmasta.  

Teknologia-sektori on erityinen, sillä sen uusista työpaikoista 90 % syntyy pk-yrityksissä, joissa mahdollisuus vaikuttaa yrityksen ympäristötoimintaan on yksittäisellä työntekijällä suurempi.