Onko ilmastoystävällisyys lisäarvo B2B- ja B2C-markkinoinnissa?
Digitaaliset prosessit

Onko ilmastoystävällisyys lisäarvo B2B- ja B2C-markkinoinnissa?

ResQ Club, Advania Oy ja Elisa Oyj esittelevät digitaalisia palveluitaan ja niiden ilmastovaikutuksia. Kiinnostaako ostajia päästöjen vähentäminen, vai tarvitseeko edes kiinnostaa?

Green ICT -hankkeen toinen myyjäwebinaari käsitteli vihreyttä lisäarvona sekä B2B- että kuluttajamarkkinoilla. Laajaan ja monitahoiseen aiheeseen johdattivat ResQ Clubin Antti Tuomola, Advania oy:n Erkki ”Eeka” Kondelin ja Elisa oyj:n Jonas Kronlund. Esiintyjät tarjosivat näkökulmia esimerkiksi ilmasto- ja ympäristöystävällisten palveluiden markkinoinnissa, vihreiden ICT-palvelujen tuottamisesta ja ICT:stä työkaluna muiden alojen kestävyyshaasteiden ratkaisemiseen.

Hävikkiannoksia pelastuu vauhdilla, ei pelkästään ilmastosyistä

Antti Tuomolan puheenvuoro käsitteli kuusi vuotta sitten aloittaneen start-up yritys ResQ Clubin liiketoimintaa. ResQ vähentää ruokahävikkiä ravintoloissa ja ruokakaupoissa. ResQ Club -sovellus tarjoaa ravintoloille keinon myydä hävikkiin menossa olevia ruoka-annoksia alennettuun hintaan, ja samalla sovelluksen käyttäjät voivat ostaa ruoka-annoksia edullisesti. Tuomola kertoi, kuinka sovelluksen kautta välitetään noin 200 000 ruoka-annosta kuukausittain. Kun nämä ruoat eivät päädy roskiin, säästyy 110 henkilöauton vuosikulutuksen edestä hiilidioksidipäästöjä – yhdessä kuukaudessa!

Tuomola totesi myös, että alalla on rakenteellinen kestävyyshaaste. Ruokahävikki on valitettavasti nykyisessä ruuanmyynnissä vääjäämätöntä, koska viimeiselle asiakkaallekin tulee riittää ruokaa. Koska ResQ on keskittynyt ruokahävikkiin, eivät kumppaniravintolat saa kuitenkaan käyttää järjestelmää tavallisena verkkokauppana. Asiasta kysyttäessä Tuomola kertoo, että ResQ Clubilla on työntekijä, jonka pääasiallinen työ on vahtia, että kaikki myytävä ruoka on hävikkiä. ”me ei mielellään syytetä ravintoloita valehtelusta, mutta mä lupaan että me tehdään sitä joka viikko.” hän kiteyttää.

Vihreitä palveluita suunnitteleville kiinnostavaa faktaa löytyy ResQ Clubin käyttäjätutkimuksesta. Tuomolan mukaan vuonna kuluttajat ilmoittivat vuonna 2021, että tärkeimmät syyt käyttää sovellusta olivat halpa ruoka ja tarjoukset (60 %), kun taas vain 35 % vetosi ”eettisiin syihin”. Ravintoloille tärkein syy olla palvelussa mukana oli se markkinointiarvo, mikä tästä valinnasta kertyy. Samalla kuitenkin yli 50 % palvelun kuluttajista piti ruokahävikin vähentämistä hyvin tärkeänä, ja kumppaniyrityksistä myös yli 50 % oli mukana ResQ Clubissa, koska ”halusi toimia oikein”. Organisaation toiminta voi siis hyvin olla kestävän kehityksen mukaista, vaikka se ei olisi asiakkaiden ja kumppaneiden tärkein vaikutin käyttää palvelua. ”Me ihmiset ollaan aika mukavuudenhalusta porukkaa, jotka on onneksi myös tosi helppo huijata tekemään oikeita valintoja”, Tuomola toteaa. Ilmastoystävällisyys ei siis näyttäydy joka asiakaskunnalle samanlaisena lisäarvona: välillä onkin parempia korostaakin vaikka rahansäästöä tai tavaran uusiokäyttöä päästövähennysten sijasta. Ilmastotalkoot tuottavat nykyään yhä useammin myös kustannusten pienenemistä.

Julkishankinnoissa kierrätys ja vastuullisuus kunniaan

Julkishallinnon liiketoiminnan konkari Erkki ”Eeka” Kondelin Advania Oy:lta nosti omassa esityksessään esille sitoutumisen YK:n Global Compact -yritysvastuualoitteeseen. Viimeisen kymmenen vuoden aikana hankintojen vaatimuksissa on tapahtunut selvää muutosta konkreettisempaan suuntaan. Aihe on kehittynyt mukavasta puheenaiheesta terminologian tuntemuksen vahvistuessa konkreettisiksi vaatimuksiksi. Näitä ei kuitenkaan vielä ole otettu mukaan kriteereiksi toimittajan valintapäätöksissä, osin koska kriteerien luominen on haasteellista. Arvomaailma on kuitenkin muuttunut nopeasti, ja myös kuntalaiset vaativat nykyään hallinnolta sitoutumista kestävään kehitykseen. ”Melkein 80% vastaajista odottaa kuntien tekevän jatkossa vastuullisempia hankintoja,” Kondelin sanoi viitaten asennetutkimukseen aiheesta.

Julkishallintojen hankinnoilta odotetaan nykyään enemmän vastuullisuutta, mutta käytännön keinot ovat usein vielä epäselviä ICT-hankinnoissa. (Kuva: Eeka Kondelin)

Julkishallinnossa on tarkat laillisuusvaatimukset menettelyille, jonka puitteissa kestäviä kokonaisratkaisuja on vaikea pisteyttää. Tämän takia on tavallista nojata valmiisiin standardeihin. Jäykkä, mekaaninen malli estää myös uusien innovaatioiden syntyä ja vastuullisuuden jatkuvaa kehittämistä. Kondelin peräänkuulutti innovatiivisten hankintojen perään, koska niiden kautta myös toimittajat ottavat askelia vaikuttavuusinvestointien suuntaan. Esimerkkitapauksena Kondelin mainitsi oppivelvollisuuden laajentamisen myötä ajankohtaiseksi tulleet lukiolaisten läppärit. Leasing-syklin jälkeen uusiokäytettävät koneet vähentävät vuosittaista hiilijalanjälkeä 5 miljoonaa CO2-tonnia. Samalla tuetaan suomalaista taloutta. Uusien laitteiden hankinnasta suurin osa hinnasta menee laitevalmistajalle, kierrätetyn laitteen koko hinta jää Suomen talouteen.

Hiilineutraali liittymä ja kiertotaloussitoumuksia

Elisa Oyj saavutti ensimmäisenä pohjoismaisena operaattorina hiilineutraaliuden vuonna 2020. Elisan kohdalla hiilineutraalius tarkoittaa GHG-protokollan Scope 1-3 mukaisia oman toiminnan päästöjä, joihin organisaatio voi suoraan vaikuttaa. Tämä on hyvä astinkivi seuraavalle tasolle, jossa myös Scope 3:n mukaiset epäsuorat päästöt toimitusketjussa otetaan huomioon. Näiden hiilijalanjälkien minimoimisen lisäksi haluaa Elisa myös kasvattaa kestävän kehityksen kädenjälkeään, eli ratkaisuillaan auttaa sidosryhmiä, kuten asiakkaita, pienentämään omia jalanjälkiään.

Jonas Kronlund kertoi yhtiön kestävän kehityksen mallista ja sitoutumisesta YK:n kestävän kehityksen tavoitteisiin. Hän viittasi kulutuksen kasvuun: ”Nykykulutuksella tarvittaisiin 3 maapalloa vuoteen 2050 mennessä.” Etenkin Suomen tilanne on tällä hetkellä synkkä, käytämme uusiutuman verran luonnonvaroja hieman yli kolmessa kuukaudessa. Tämä alleviivaa tarvetta siirtyä lineaarisesta taloudesta kiertotalouteen mahdollisimman nopeasti. Keinoja edesauttaa hyvää kehitystä telealalla ovat käyttöiän pidentäminen primäärikäytössä sekä uusiokäyttö, laitteiden parempi korjattavuus ja kova ja pehmeä kierrätys.

Kuva maapallosta, jota ympäri kalenteri. Maailman ylikulutuspäivä on maaliskuun kohdalla
Kestävän globaalin vuosikulutuksen raja ylittyy tällä hetkellä Suomessa jo keväisin. (Kuva: Jonas Kronlund)

Käytännön esimerkkinä Kronlund kertoi B2B-puolelta Device as a Service -mallista, jossa asiakasorganisaatio ostaa Elisalta laitepalvelun. DaaS-mallissa Elisa hoitaa laitehallinnan, toimituksen ja tukitoiminnot, ja asiakkaat saavat modernin puhelimen käyttöönsä. Etuna on, että Scope 3 -päästöt pysyvät tällöin Elisan hallinnassa, mikä mahdollistaa seuraavaa askelta kohti päästötöntä liiketoimintaa. Käyttöiän jälkeen asiakas voi valita haluaako hän uuden laitteen, pidetääntö nykyisen laitteen sopimusta vai hankkiiko asiakas laitteen itselleen halvalla hinnalla. Jos laite vaihdetaan uuteen, Elisa kunnostaa ja myy käytetyt laitteet uudelleen kuluttajamarkkinoilla. Tällä tavoin vastuullisuus toimii myös edullisena vaihtoehtona. Toinen esimerkki on kuluttajakaupan Rehti 5G -liittymä, jossa yhtiö hyvittää itse puhelimen valmistuksesta, kuljetuksesta ja käytöstä aiheutuvat päästöt. Kuluttajia myös herätellään Luurit luuppiin -aloitteella, jolla kerrotaan kuluttajille kierrätyksen tarpeellisuudesta. Puhelimista kierrätetään Suomessa toistaiseksi 10 %, kun EU:n tavoite on 65 %.

Mistä puhumme, kun puhumme päästöjen vähentämisestä?

Alustusten jälkeen esiintyjät kävivät vireän paneelikeskustelun, johon omaa akateemista asiantuntemusta toi myös ohjelmistokehityksen professori Jari Porras LUT-yliopistosta.

Green ICT -paneeleissa on aikaa myös yleisökysymyksille. WWF Suomen Helka Julkunen avasi pelin tiukalla kysymyksellä: miksi kasvihuonekaasupäästöjen kuvaamiseen liittyvä termistö on usein niin epäselvää? Kronlund myönsi, että aihealueen terminologiaa olisi edelleen hyvä tehdä tutuksi. Hiilineutraaliuden eteen on Elisalla tehty toitä ainakin 10 vuoden ajan, ja vähitellen on aika pyrkiä kasvattamaan hiilikädenjälkeä, ei vain pienentämään hiilijalanjälkeä. ICT voisi myös auttaa muita aloja saavuttamaan päästövähennyksiä, koska digitalisaation rooli lähes mille tahansa toiminnalle on nykyään niin suuri. Samalla GHG:n Scope 3 -päästöjen parissa tehtyä työtä tulisi kuitenkin jatkaa. Kondelin toivoo myös tarkennuksia alan sanastoon. Ilmasto- ja ympäristöystävällinen ICT vaatii alan keskeisiltä toimijoilta yhteistä aallonpituutta. Tuomola havainnollisti myös aihepiirin mittareiden puutteita ja seurannan vaikeutta: hänenkin esityksensä päästövähennysluku perustuu Luonnonvarakeskuksen 5 vuoden takaiseen raporttiin. Porraskin toivoi myös lisää yhdenmukaisuutta hiilidioksidipäästöjen mittareihin: ”Meidän täytyy voida luottaa siihen, että yritykset pystyisivät ilmoittamaan samoja asioita kun mittaavat omaa hiilikuormaansa tai kompensaatiotoimiaan. Näin emme tule vertailleeksi omenoita ja banaaneja keskenään.”

Keskustelu jatkui mittareiden ympärillä parissa, alalla on selkeä tarve yhteismitallisille standardeille ja mittareille. Päästöille on jo tieteeseen pohjautuvat tavoitteet, joita ei kuitenkaan ole implementoitu tarpeeksi. Laitteille on puolestaan kansainvälisiä energiatehokkuuden sertifikaatteja. Verkkoliikenteessä energiankulutukseen verrokkiarvona käytetään kilowattituntia per gigatavu.

Paneeli totesi, että sekä voittoa tavoitteleviin että julkisomisteisiin yrityksiin kohdistuu uutta lisäpainetta sijoittajien ja osakkeenomistajien taholta. Aukot vastuullisuudessa voidaan nähdä nykyään jo liiketoimintariskinä. Etenkin suuremmille julkisyhteisöille kestävän kehityksen huomioiminen tulee pitkällä aikavälillä halvemmaksi. Paneeli keksi myös kiertotalousidean: panttijärjestelmän ICT-laitteille. Vanhat puhelimet ja pädit jäävät usein pöytälaatikkoon lojumaan, jolloin niitä ei saada kierrätykseen.

Pauliina Harrivaara kysyi paneelilta, onko Suomessa itse asiassa riittävästi kestävän ICT:n osaamista, ja kuinka osaamista saisi levitettyä veturiyrityksistä eteenpäin. Porras mainitsi, että korkeakoulut ovat alkaneet herätä tilanteeseen sisällyttämällä aihesisältöjä koulutusohjelmiinsa. Porras viittasi myös ohjelmistoalan yrityksistä tehtyihin tutkimuksiin, joiden perusteella yritysten halu tehdä kestävää ICT:tä on parempi kuin sen käytännön toteuttaminen. Tämä on johtanut yritysten arvojen ja tekojen väliseen kuiluun. Kaikki panelistit olivat yksimielisiä siitä, että tiedon levittämisessä riittää vielä työsarkaa.

Entä riittääkö kestävyysseikoista tietoinen johtoporras, vai onko tarpeen viedä tieto myös koodareille? Paneeli totesi, että tiedon tulee löytyä organisaation kaikilta tasoilta. Juuri lateraalisen tiedonvälityksen puute organisaatioissa johtaa siihen, että yrityksen arvojen ja tekojen välillä oleva kuilu kasvaa. Tätä kuilua ei voi kuroa umpeen ilman tiedon siirtymistä koko organisaatioon.

”Mikä tuo toivoa tulevaisuuteen?”, kysyi paneelia vetänyt Green ICT hankkeen projektipäälikkö Antti Sipilä tuttuun tapaan keskustelun lopuksi. Näin panelistit vastasivat:

”Tietoisuus tuo toivoa. Kun on tietoa, niin sitten pystyy sen mukaan toimimaan. Mutta jos ei ole tietoa, niin ei edes tiedä mitä ei tiedä.”

Jonas Kronlund, Elisa

”Toivoa tuovat omat lapset, joiden tulevaisuuden haluan turvata. Ennen heitä en miettinyt tätä aihetta yhtä usein, mutta kehitystä tapahtuu.”

Eeka Kondelin, Advania

”Tunnustan olevani optimisti. Luin juuri Angela Merkelin elämänkerran, ja siksikin vastaan nyt että mun toivo lepää esimeriksi naispäättäjissä. Mitä enemmän vaikuttavissa asemissa on muitakin kuin miehiä, sitä paremmin meillä tuntuu menevän.”

Antti Tuomola, ResQ Club

”Mä toivon, että seuraavassa vaiheessa päästään ihan vaan sanahelinästä niihin oikeisiin mittareihin. Sellaisiin asioihin joita kaikki voi toteuttaa.”

Jari Porras, LUT-yliopisto

Aiemmat Green ICT -webinaarien artikkelit löydät Green ICT -aihetunnisteen takaa.

Lue seuraavaksi