Sopimusten avainkohtia: Lopullisen sopimusversion määrittely
Digitaaliset prosessit

Kuva: Heikki Pälviä

Sopimusten avainkohtia: Lopullisen sopimusversion määrittely

Pitkät ja tekniset sopimusneuvottelut pitää päättää selkeästi. On hyvin todennäköistä, että vähänkin laajemmassa projektissa löytyy sopimuspaperin lisäksi monenlaista lisädokumenttia ja näkemystä siitä, mikä oli kunkin sopijapuolen alkuperäinen tarkoitus.

ICT-hankkeissa on tavanomaista, että toimitussopimuksen määrittelyistä väännetään kättä pitkään. Palvelutasojen, tukipalvelun ja päivitysten saatavuuden yksilöinnit sekä monien muiden ohjelmistojen toiminnallisuuksiin liittyvien seikkojen selkeät kuvaukset vaativat sopijapuolilta tarkkuutta ja vaivannäköä sopimusdokumentin laadinnassa.

Monivaiheisen neuvotteluprosessin aikana saattaa syntyä lukuisia teknisiä määrittelydokumentteja, hintaliitteitä, sopimusversioluonnoksia ja erityyppisiä suullisia sopimuksia. Usein myös sopijapuolten tekniset henkilöt neuvottelevat keskenään ja etenevät hankkeessa positiivisessa insinöörihengessä omia aikojaan ilman oman liiketoimintajohtonsa täyttä kontrollia.

Ei ole myöskään harvinaista, että ICT-hankkeesta on jo ehditty toteuttaa joitain osioita ennen kirjallisen sopimuksen solmimista.

Edellä sanotusta johtuen ICT-sopimukseen kannattaa aina sisällyttää lauseke, jossa todetaan, että nyt allekirjoitettava sopimusdokumentti ja sen tekniset määrittelyt sisältävä liite muodostavat ainoan ja lopullisen version yhteistyön puitteista. Mikäli tämä lauseke jää puuttumaan sopimuksesta, on hyvin todennäköistä, että vähänkin laajemmassa projektissa löytyy riitatilanteissa sopimuspaperin lisäksi monenlaista lisädokumenttia ja näkemystä siitä, mikä oli kunkin sopijapuolen alkuperäinen tarkoitus.

Lue seuraavaksi